Erilainen joulu

Joulu oli ja meni. Täällä ei vietetä joulua samalla tavalla, kuin Suomessa. Eikä joulupukki tuo lahjoja suurimpaan osaan perheestä, vaan ne jaetaan vasta 6. tammikuuta, kun kolme tietäjää ne tuo. Hostit oli kuitenkin ostaneet meille pienet lahjat, jotta mulla ois kotoisampi olo jouluna. Ihania <3
Jouluaattona heräsin täysin ilman mitään joulufiilistä, ja oli tosi outoa katella Instagramista ja Facebookista kavereiden jouluisia kuvia, kun en itse edes osannut kuvitella että on jouluaatto. Päivällä oleskeltiin vaan kotona ja katseltiin leffoja yms. Illalla joskus kahdeksan jälkeen lähdettiin tuttavaperheen luokse syömään. Paikalla oli paljon ihmisiä ja ilta kului syödessä ja joululauluja laulaessa.
Musta tuntuu, että oon saanut tarpeekseni näistä lauluista täällä. Ollaan nimittäin koko joulukuu suunnilleen jokainen perjantai ja lauantai ravattu Jerezille tyypillisissä zambombissa kavereiden kanssa. Zambobat on siis juhlia, jotka järjestetään usein ulkona ja niihin kerääntyy paljon ihmisiä laulamaan näitä joululauluja. Usein paikalla on myös ihmisiä, jotka soittaa zambombaa, kitaraa ja tamburiineja. Nuorille zambombat on nyt vaan hyvä syy kokoontua ja pitää hauskaa, ei me siellä varsinaisesti niitä lauluja laulamassa olla oltu..

Zambomba-soitin. 

Mun lemppari zambomba laulu :D 

Poikkesin vähän aiheesta. Tosiaan jouluaattoa vietettiin sinne joulupäivän aamuun asti. Kuuden aikoihin vihdoin päästiin kotiin nukkumaan. Joulupäivä vietettiin syöden ja leffoja katsellen host-isän äidin luona. Jerezin keskusta oli laitettu tosi kauniiksi joulun kunniaksi. Alla kuva jouluasetelmasta ja keskustassa olevasta vähän erilaisesta joulukuusesta. 

Tänä viikonloppuna lähdetään perheen kanssa taas rantatalolle rentoutumaan. Mä en suoraan sanottuna näin talvella oikein tykkää olla siellä, koska mun mielestä siellä on tylsää ilman auringotto- ja uintimahdollisuutta. Lisäksi mua vähän stressaa, koska mulla ei oo vielä mitään vaatteita valmiina tiistaille, uudeksivuodeksi ja nyt mulla jää vaan maanantai aikaa shoppailulle.. Apuaa, toivottavasti keksin jotain! 

Seitsemän faktaa

Maassa maan tavalla, tai maasta pois.

-vanha sananlasku

On selvää, että jokaisessa maassa on omat tapansa ja on paljon pikkujuttuja, mitkä on erilailla kuin muissa maissa. Kokosin teille muutamia tapoja ja pikkujuttuja, mitkä on Espanjassa erilailla, kuin Suomessa. Osa näistähän saattaa olla mun tietämättäni tyypillisiä vain Andaluciassa, tai Jerezissä. Kertokaa ihmeessä jos tiedätte, että näin on, kiinnostaisi tietää!

1. Ruokailuvälineet

En ole vielä varmaan kertaakaan nähnyt, että joku käyttäisi veistä syödessä. Veitsi ei siis ole ollenkaan käytössä, jos ei ole ihan pakko leikata jotain (äiti varmaan saa sydänkohtauksen). Meillä kotona veitsen sijasta käytetään semmoisia leipätikkuja, jotka voikin sitten syödä kun ei enää "veistä" tarvitse. 

2. Mainokset

Täällä tulee mainoksia ihan koko ajan. Myös uutisissa TV:ssä on mainoksia, jotka uutisankkurit lukee. En tiedä muista, mutta mulla menee vähän usko niihin uutisankkureihin kun ne nälänhädästä puhumisen jälkeen alkavat samalta istumalta mainostamaan uutta ja halpaa puhelinliittymää tai sheiveriä..

3. Välipala

Välipalahan täällä syödään 6-8 aikoihin illalla ja se koostuu tosi usein jostain makeasta. Mun lempihetki päivästä on, kun kello on sen verran että hipsin keittiöön ja nappaan sieltä donitsin tai jotain muuta hyvää. 

4. Lämpimästi pukeutuminen

Vaikka asustelenkin ihan Etelä-Espanjassa, on täällä jäätävän kylmä. Mun mielestä. Mä kuljen kouluun toppatakissa (ei tosin mikään untuvatakki, kuten Suomessa) ja suurin osa mun luokkalaisista ilmestyy paikalle huppareissa, pojat varsinkin. Kuitenkin sitten, kun Suomessa näkee espanjalaisturisteja, on heillä päällään älytön kasa vaatteita vaikka asteita olisi kymmenisen enemmän kuin täällä nyt. Joku tässä mättää sanon minä.

5. Yleiset vessat
Tämä on mun mielestä ärsyttävin asia, mihin olen Espanjassa törmännyt. Julkisissa vessoissa ei ikinä ole vessapaperia. Saattaa kuulostaa todella pienestä valittamiselta, mutta kuvitelkaa tilanne missä jokainen välitunti yhtä lukuunottamatta kestää vajaat viisi minuuttia, WC toisessa parakissa ja unohdat ottaa ne nenäliinat repusta.. Siinähän sitten lähdet juoksemaan sinne parakkiin, missä reppu on ja yrität ehtiä käydä vessassa ja takaisin luokkaan ennen opettajan saapumista.

6. TV:n katselu syödessä
Oon syönyt yhden kokonaisen aterian täällä kotona ilman, että TV on päällä. Tämä tapaus sattui, kun TV oli rikki. Yleisesti ottaen televisio on aina syödessä päällä, ihan sama mikä ruoka. Saa nähdä onko se päällä myös jouluaterialla, haha.

7. Naapurit
Täällä jokaikistä naapuria moikataan iloisesti, ja usein vaihdetaan kuulumisiakin. Suomessa kyllä moikkaan suurinta osaa naapuria, mutta harvoin tulee vaihdettua useampaa sanaa heidän kanssaan. Täällä naapurit on keskenään vähintäänkin tuttuja, ja jos joltain ei vaikka löydy tulitikkuja niin ne voi ihan hyvin käydä lainaamassa naapurilta. Mäkin oon esimerkiksi muutaman kerran meinannut jäädä kotioven ulkopuolelle, kun en sitä auki ole saanut niin oon vaan pyytänyt sitten naapuria avaamaan oven mulle :D

Tässä nyt muutamia. Yritin laittaa tähän asioita, mitä en olisi aiemmin vielä maininnut blogissa. Mun pidemmän postauksen Espanjalle tyypillisistä jutuista voi lukea täältä.
Meillä olisi vielä tää viikko koulua, mutta puhuttiin tossa hostäidin kanssa ettei tarvitsisi enää mennä. Maanantaina kouluun ei nimittäin ilmestynyt enää melkein ketään, eikä tunneille tehty mitään. Tänään ei koulussa oltu, koska olimme katsomassa Andalucianhevos-showta. Show oli ihan älyttömän siisti ja hepat taitavia. Olisin halunnut kirjoittaa showsta ihan erillisen postauksen, mutta shown aikana valokuvaus oli täysin kielletty, joten ei ne fiilikset oikein teille pääsisi välittymään valitettavasti :/

Eniten soi

Hyvää torstaita kaikille!
Mä oon ihan perjantai-fiiliksissä, sillä meillä alkoi tänään ihana neljän päivän viikonloppu! Kouluun seuraavan kerran siis vasta tiistaina, täydellistä. Tänään suunnitelmissa on lähteä ulos kavereiden kanssa, mutta koska täällä kaikki tapahtuu vähän myöhemmin niin istuskelen vielä tässä sängyllä verkkareissa ja hiukset märkinä, ollaan näkemässä kavereiden kanssa vasta siinä 10 pintaan.
Espanjassa ei oikein voi välttyä espanjalaiselta musiikilta, joten sitä tulee kuunneltua väkisinkin aika paljon. Päätinkin tulla nyt pläjäyttämään teille muutamat biisit, mitkä täällä soi todella paljon.

Daddy Yankee - La nueva y la ex


Abraham Mateo - Señorita


Danny Romero - Motivate


Prince Royce - Darte un beso


Sergio Contreras - Princesa de mi cuento


Jay Santos - Caliente


Näiden lisäksi jokaikinen Daddy Yankeen hitti, ja Pitbullin espanjankieliset biisit soi koko ajan. Ulkomainen tarjonta tuskin eroaa hirveesti siitä NRJ:n tämänhetkisestä hittilistasta. Myös espanjankielistä reggaetonia kuulee täällä aika paljon.
Nyt kello onkin jo melkein kahdeksan ja suuntaan syömään välipalaa, että pysyn mun aikataulussa. Toivottavasti vietätte hyvän viikonlopun, ja ainiin, hyvää huomista itsenäisyyspäivää kaikille! Saa nähdä miten mä sitä täällä juhlistan, vai juhlistanko mitenkään.. :D

Huone-esittely

Moikka,

Mä oon todella pahoillani tästä tämänkin postauksen laadusta,  mutta mulla on mennyt ihan täysin hermot Bloggerin kanssa. Joka ikinen kerta kun yritän tulla kirjoittamaan postausta, se ei jostain syystä onnistu. Milloin en saa tekstiä oikeeseen paikkaan, milloin kuvat vaihtaa väriä tai muuttuu rakeisiksi (kuten tämän postauksen kuvat), milloin kuvat ei suostu asettumaan oikein jne jne. Ja uskokaa kun sanon, mä oon yrittänyt useammankin kerran tulla tänne kirjoittelemaan.. 

Tänään aamulla kun Samanta lähti kirkkoon ja sain pienen hetken yksin meidän huoneessa. Päätin käyttää tämän ajan hyväkseni, ja napsaista tänne muutamat kuvat siitä, että minkälaisessa huoneessa asustelen. Kuvien ottamisen lisäksi en ole tänään noussut sängystä kuin suihkuun ja syömään. Oon ihan poikki tästä viikonlopusta ja menneestä viikosta. 

Kuvista on monesti vaikea kunnolla ymmärtää, miltä jokin huone näyttää oikeasti. Niinpä tän postauksen kuvia katsellessa kuvitelkaa, että seisotte lähestulkoon huoneen keskellä (minä ekassa kuvassa) ja lähdette sitten kääntymään oikealle. Viimeinen kuva on otettu mun sängystä. 

Katsotaan jos ensi viikolla Bloggerin ja mun ongelmat vois loppua ja saisin tuotettua jotain vähän laadukkaampaa ja mielenkiintoisempaa postausta.. Hyvää viikkoa kaikille!

Nurkkaus, jonka olen vallannut mm. koulurepulleni.

Kauniit näkymät ikkunasta..

Mun puoli meidän vaatekaapista. Lisäksi mulla on käytössä lipaston laatikko ja muutama hylly. Vähän tekee tiukkaa..

Näkymät mun sängystä.

Suomi-fiilis

Hyvää perjantaita täältä hyytävän kylmästä Espanjasta! Kyllä, luitte oikein. Täällä on tällä hetkellä ihan järkyttävän kylmä, ja koska meillä ei ole kotona lämmitystä (kuulemma aika yleistä täällä) niin mä mm. nukun kolmen peiton kanssa ja älytön määrä vaatteita päälläni.
Tällä hetkellä ulkona sataa kaatamalla ja on harmaata. Ihan kuin Suomessa olisi. Mun Suomi-fiilistä lisää vielä se, että tänään koulusta tullessa mua odotti ihana yllätys; karkkia, suklaata ja hapankorppuja mummolta Suomesta!!! Oonkin tässä tunnin verran hengaillu maailman levein hymy huulilla odotellen sopivaa hetkeä maistaa noita herkkuja.
Mitään ihmeellistä tänne ei kuulu. Koulua, koulua ja perusarkea. Keskiviikkona tosin oli oppilaiden lakko eikä ollut oppitunteja, joten niimpä tiistai-iltana käytiin katselemassa Jerezin yöelämää kavereiden kanssa. Eipä siellä oikein meidän lisäksi muita liikkellä ollutkaan.. :D

IHANAA!!! <3

Kokonaan uusi maailma

Ootteko koskaan miettinyt, miten paljon asiat muuttuu vuodessa? Miten paljon ihminen kerkeää muuttua vuoden aikana? Tai kuinka elämässä saattaa nyt olla maailman tärkeimpiä ihmisiä, joiden olemassaolosta ei vuosi sitten edes tiennyt.

Siitä on nyt suunnilleen tasan vuosi, kun aloin miettimään vaihtoon lähtöä enemmän. Mun ensimmäiset ajatukset vaihdosta tuli jo monia vuosia sitten, mutta ne oli suunnilleen samaa tasoa kuin "ois kiva jos saisin isona kolme lasta", en siis ajatellut vaihtoonlähtöä tosissani. Ensimmäisen kerran kun äidille sanoin haluavani lähteä vaihtoon, heitin sen puoliksi läpällä. En ajatellut, että mä vuoden päästä oikeasti istuisin kirjoittamassa tätä postausta Espanjassa.

Viime syksyssä oli tavallaan paljon samoja piirteitä, kuin tässä syksyssä. Mä aloitin uudessa lukiossa, mistä en oikeestaan tuntenut ketään (melkoisen paljon enemmän ihmisiä kuitenkin kuin täältä, heh), viikonloput kului uusiin kavereihin tutustuessa ja ilmassa oli koko ajan semmoista uutuuden tunnetta. Lisäksi viime syksy kului vähintään yhtä nopeasti, kuin tämäkin syksy on kulunut.

Kuitenkin musta tuntuu, että viime syksystä on vähintään viisi vuotta. Mä tunnen itseni niin paljon vanhemmaksi ja viisammaksi (terkkuja tulevaisuuden minälle, tiedän että naurat tälle vuoden päästä), musta tuntuu että oon kokenut ihan älyttömän paljon uutta. Ja niinhän mä olenkin.

Läheskään kaikki ihmiset eivät koe elämänsä aikana tilannetta, missä ne jättää kaiken, ihan kaiken, tutun ja turvallisen taakseen ja hyppää täysin uusiin kuvioihin. Tottakai jokaisen elämässä tulee paljon tilanteita, missä jätetään osa siitä tutusta ja turvallisesta taakse. Otetaan esimerkiksi vaikka uusi koulu tai työpaikka. Juu, ihmiset vaihtuu ainakin osittain, pitää opetella uudet rutiinit ja muuta pientä, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä me vaihtarit koetaan. 

Vaihtareille kaikki on täysin uutta; uusi kieli, uusi perhe, uudet kaverit, uusi kotimaa, uudet tavat. Kokonaan uusi maailma. Mun elämä on kokenut tänä syksynä täydellisen mullistuksen, kaikki käännettiin ylösalaisin ja vaihdettiin. Joinain tän taipaleen ihan alkuhetkinä musta tuntui, etten enää tuntenut edes omaa itseäni. Oon kuitenkin tajunnut sen, etten minä missään vaiheessa ole muuttunut mitenkään radikaalisti. Mä vain löysin itsestäni semmosia puolia ja voimavaroja, joista mulla ei ollut minkäänlaista tietoa ennen kuin elämän ylösalaisin heittäminen pakotti ne esiiin. 

Ennen vaihtoon lähtöä mua ärsytti lukea vaihtarien juttuja, kun ne aina selitti siitä kuinka "kukaan joka ei ole kokenut tätä ei voi tietää miltä tää tuntuu" mutta mun on valitettavasti ihan pakko sanoa, että en tiedä mitään mikä pitäisi enemmän paikkansa. Lisäksi yhdyn siihen kuoroon, joka kailottaa sitä kuinka vaihtoon lähteminen oli elämän paras päätös. Vaihtovuosi on ainutkertainen kokemus, eikä tätä voi kokea muuten kuin pakkaamalla ne kamat ja haistattamalla pitkät kotimaalle. 

Ps. Mulla iski tänään ikäkriisi, kun tajusin että se täysi-ikäisyys oikeesti kolkuttelee jo ovella. 

Mä lupaan yrittää enemmän

Paljon sanottavaa muttei sanoja, suuria ajatuksia muttei kykyä ilmaista niitä, paljon kerrottavaa mutten tiedä mistä aloittaa. Olin poissa melkein kaksi viikkoa ja taas lupaan yrittää enemmän. Kamera makaa edelleen vaatekaapin ylähyllyllä, se ei halua liikkua sieltä.
Tämän melkein kahden viikon aikana olen läpäissyt CMC:n kokeen, jäänyt parin pisteen päähän economian läpäisystä, saanut kaikki oikein englannin kokeessa ja palauttanut tyhjän historian kokeen, koska unohdin sanakirjan kotiin. Olen nukahtanut oppitunnille useamman kerran kuin koskaan aiemmin. Olen oppinut uusia asioita ja viettänyt Halloweeniä kavereiden kanssa.

Viime viikonlopun vietin rantatalolla. Nauroin liikaa, minut vietiin katsomaan kun pojat surffaa (meinasin kuolla kateuteen, joku päivä mäkin osaan), paloin taas auringossa, vietin aikaa "serkkujen" kanssa, minut esiteltiin kahdelle englantilaiselle tytölle ja tajusin etten enää osaa puhua englantia. Nautin jokahetkestä. 

Maanantaina lähdimme koulun kanssa retkelle Tajo de Alguilaan. Vaelsimme kuusi tuntia vuoristossa ja näin kauneimmat maisemat, mitä olen elämäni aikana nähnyt. Illalla saavuimme majataloon, missä nukuimme (tai missä oli tarkoitus nukkua). Yön hytisimme olohuoneessa pelaten korttia ja biljardia tuttujen ja tuntemattomien koululaisten kanssa. 
Tiistai-aamuna vuorossa oli melontaa. Vietin loppujen lopuksi varmaan enemmän aikaa veteen heitettynä, kuin siellä kanootissa, sillä meidän vesisota yltyi siihen että opettajat ja oppilaat kaatoivat toistensa kanootteja ja heittelivät toisiaan veteen. En muista milloin olisin nauranut yhtä paljon, vaikka pelkäsin kuolevani hypotermiaan.
Keskiviikko, torstai ja tämä päivä kului koulussa kaikkien kärsiessä retken aiheuttamasta univelasta. Jerez hahmottuu jo päässä paremmin. Osasin eilen jopa mennä bussilla ostoskeskukseen ja takaisin (sinne on sitä matkaa aika paljon..).

Con la mas guapa de todas.

Rocio & Linda <3

Maisemat majatalon olohuoneen ikkunasta.

Yritin eilen tulla julkaisemaan tätä postausta, mutta Blogger ei suostunut yhteistyöhön mun kanssa. Perjantaista ei mitään kummempaa kertomista, meni kavereiden kanssa ulkona. Tänään aion suunnata salille ja ehkä aloittaa espanjan-kokeeseen lukemisen. Katellaan.

Lupaan, että tää oli viimeinen kerta kun olen poissa 2 viikkoa. Oikeesti. Mä lupaan yrittää enemmän. 

Päivä päivältä onnellsempi

Taas yksi viikko lisää pulkassa. Kohta eletään jo marraskuuta. Ihan hullua. Musta tuntuu, että tää vuosi on ohi ennen kuin edes tajuan. 

Viikonloppu oli taas ihan mahtava. Perjantaina oli tosi sateinen ilma ja ajattelinkin hylkääväni alustavat suunnitelmat uloslähtemisestä. Olin jo suihkunraikkaana menossa sänkyyn kattomaan leffaa kun puhelimeen alkoi tulemaan viestejä siitä, että missä nähdään ja monelta. No äkkiä vaatteet päälle ja matkaan.

Perjantain porukkaa.

Perjantai meni yllätys yllätys, Jerez74:ssä. Oli ihan sairaan hauska ilta, eikä pieni vesisadekaan haitannut. Musta tuntuu, että jokakerta kun lähden täällä ulos tutustun enemmän ihmisiin, kuin Suomessa vuoden aikana. Kiitos siitä tosin kuuluu mun kavereille, jotka kierrättää mua ympäriinsä ja esittelee noin jokatoiselle vastaantulijalle! :D
Lauantaina sama suunta, tällä kertaa vähän isommalla porukalla ja kylmemmällä ilmalla. Mä olin oikeesti ihan jäässä, ja alkoi tulemaan Suomi mieleen. Kaikki nauroi kun mulla, joka olen sieltä kaukaa pohjoisesta, oli kylmempi kuin kuumuuteen tottuneilla espanjalaisilla.
Tällä hetkellä mulla on tuntuu olevan enemmän kavereina poikia, kuin tyttöjä. Koulussa kyllä oon lähes aina pelkästään mun tyttökavereiden kanssa, mutta vapaa-aika kuluu rinnakkaisluokkalaisten sekä muutamien mun luokkalaisten poikien kanssa.
Jotenkin vaan tuun tosi hyvin niiden kanssa toimeen, eikä tarvita semmoista tytöille yleistä esittämisvaihetta, vaan ollaan heti ihan reilusti kaikki kavereita keskenään. Lisäksi musta oikeesti välillä tuntuu, että mulla on täällä enemmän yhteistä poikien, kuin useimpien tyttöjen kanssa :D Ja no ehkä tähän vapaa-aika juttuun liittyy myös se, että lähes kaikilla tytöillä on täällä se oma ah niin ihana poikaystävä, jonka kanssa menee kaikki aika. Sekä myöskin se, että mun parastyttökaveri Linda on töissä viikonloput ja illat.

Oon ruvennu miettimään sitä, että mitä mä teen kun palaan Suomeen. Mun koko elämä on nyt täällä, päivä päivältä oon onnellisempi, mä en enää osaa ajatella Suomea kotina. Niin oudot fiilikset.
Koti-ikävää en ole potenut pitkään aikaan. Välillä viipyy ajatukset yksittäisissä ihmisissä muutaman minuutin liikaa, mutta siihen se sitten jääkin. Tosin parempi näin päin.
Yritän olla miettimättä liikaa sitä, mitä tapahtuu ensi kesäkuussa. Se mitä sitten tapahtuu, tapahtuu kun on sen aika. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, etten Suomeen yksin lähde haha!

Jerez 74 ja uusia kavereita

Mä aloittelin kirjottamaan tätä postausta jo sunnuntaina, mutten sitten jostain syystä saanut kirjotettua loppuun asti. Tänään mulla on tulossa varmaan ihan kotipäivä, opettajilla alkoi kolmen päivän lakko ja koulua on vasta perjantaina. Ihan kiva miniloma ja sitten heti perään viikonloppu, en valita. Täällä sataa pitkästä aikaa, hyvä syy kääriytyä peittoihin ja nauttia kotona lemppari tv-sarjasta. 

En tiedä miksi, mutta mulla on semmonen fiilis, että takana on tosi onnistunut viikonloppu, vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Perjantaina illalla migreenistä selvittyäni lähdin vähäksi aikaa ulos Antonion sekä tämän kahden kaverin kanssa. Käppäilin puhelimen kartan kanssa treffipaikkaan, ei oo Jerez vielä ihan hallussa. 

Käytiin ensiksi Jerez74-nimisessä paikassa, joka on siis talojen piha, minne porukka täällä kokoontuu. Sen jälkeen käveltiin läheiseen puistoon, missä oli meidän koululaisia. Oli aika wtf-hetki, kun 15 hengen porukka alko kuorossa huutamaan mun nimeä ja puhumaan mulle kaikki samaan aikaan kun saavuttiin paikalle.. :D no sain siinä ihan hyvin juteltua muutaminen semmoistenkin kanssa jotka ei ole mun luokalla. 

Illan mulle eniten esitetty kysymys oli varmaan "muistatko mut, silloin kerran..." ja yleensä se silloin kerran oli esim. istuit mun viereen bussissa tai jotain yhtä mieleenpainuvaa. Ei mut oikeesti, mun mielestä on tosi kiva, että mut otetaan hyvin vastaan ja ihmiset on niin mukavia mulle.

Lauantai meni ihan kotona lepäillessä ja sunnuntaina mentiin kävelylle keskustaan perheen kanssa. Syötiin lounaaksi tapaksia baarin terasilla ja mulla tuli ihan mieletön onnellisuuskohtaus. Oli kaunis päivä, hyvää ruokaa ja kivoja ihmisiä ympärillä. Vaikka täällä oleminen onkin välillä vähän vaikeeta, niin tollasina hetkinä palautuu mieleen niin hyvin jokainen syy miks tänne on lähdetty. 

Eilen lähdin ulos mun rinnakkaisluokkalaisten poikien kanssa, ja suunnattiin minnekkäs muuallekaan kuin Jerez74:ään. Oli tosi hauska ilta ja tuli taas niin paljon uusia tuttavuuksia, että ihan mahdotonta muistaa nimiä, varsinkin mun maailman surkeimmalla naama-nimi-muistilla. 

Suomen opiskelu on muuten kovaa huutoa täällä, eilen opeteltiin mm. "Zacarias on tyhmä". En tiedä miten, mutta tyhmä vääänty kaikkien suussa Timoksi. No eiköhän se oo ihan se ja sama onko Zacarias tyhmä vai Timo.

Käväsin äsken kaverilla, enkä kotiin tullessani saanut rapun ovea auki ja alkoi järkyttävä kaatosade. Nyt hytisen tässä sängyllä kylmissäni. Taidan suunnata kuumaan suihkuun ja sitten aloittaa pako-maratoonin! Hyvää viikkoa kaikille!

ps. Postauksen kuvat on sunnuntailta.

Koulu Espanjassa

Terveisiä sängyn pohjalta. Mahtava alku viikonlopulle, kun aamulla tajusin viisi minuuttia koulussa oltuani etten näe mitään ja migreeni iskee vaihteeksi.. Oli muuten vähän suurempi operaatio lähteä kotiin koulusta. Hostäidin piti tulla hakemaan mut ja allekirjoittaa kolme paperia, että sain lähteä kotiin! :D

Ajattelin tulla kertomaan teille koulusta Espanjassa, kun ei nyt hirveesti muuta kerrottavaa ole. Ja koulu on täällä oikeesti aika erilaista. Kuvia mulla ei ole, koska koulussa ei saa käyttää puhelinta edes välitunneilla ja kameraa ei oo mukana ollut.
Espanjassa kouluvuosi jakaantuu kolmeen osaan, joista mulla on käynnissä nyt ensimmäinen trimester. Vissiin joulukuuhun asti kestää. Koeviikkoja ei ole, vaan yhdessä sovitaan opettajan kanssa milloin pidetään kokeet. Mulla on ollut jo kaksi koetta, economia ja cmc. Tänään ois ollut matikka, mutta migreeni "pelasti" mut siltä, hehe.
Koulupäivät on aina samanpituisia, koulu alkaa 8:15 ja loppuu 14:45. Suurin osa oppilaista kulkee kouluun koulubusseilla. Niin myös minä ja Samanta.
Mä opiskelen koulussa sosiaalisia aineita. Elikkä lukujärjestykseen kuuluu historiaa, englantia, matematiikkaa (yhyyy..), ranskaa, filosofiaa, economiaa (aika samanlaista kun yhteiskuntaoppi), cmc (vähän niinkun terveystieto), pin (en oikein ymmärrä mitä se on, kopioidaan vaan juttuja äikän kirjasta vihkoon), espanja ja liikunta. Ranska on mulle ihan uusi kieli, mutta espanja tukee sitä aika hyvin niin ainakin vielä pärjään ihan hyvin.
Varsinaisia välitunteja ei ole, tuntien välissä on vaan muuta minuutti taukoa ja melkein kaikki tunnit on samassa luokassa ja omien luokkalaisten kanssa. Ainoastaan matikan ja ranskan tunneilla vaihtuu vähän porukka. Jokaisessa aineessa on kuitenkin oma opettaja.
Kello 11:15-11:45 on ainoa kunnollinen välitunti. Tää on oikeestaan ainoa aika koulussa kun ehtii juttelemaan kavereiden kanssa. Normaalisti kaikki menee jonnekkin istumaan koulunpihalle ja syö eväsleivät, tai sitten kävelee koulua ympäri.
Liikuntatunnit pidetään koulunpihalla, eikä meillä ole edes varsinaista liikuntasalia koulussa. Lukion oppitunnit on meidän koulussa parakeissa, ja yläasteen tunnit virallisessa koulurakennuksessa. Parakit on ihan kamalia, siellä ei ole ilmastointia, joten iltapäivällä kun lämpö kipuaa sinne 30 asteeseen niin on aika tukalat oltavat..
Kaiken kaikkiaan tykkään koulusta täällä Espanjassa, vaikka tottakai se on mulle vielä tosi haastavaa kielitaidon (tai oikeastaan sen vajaavaisuuden) takia. Tähän asti oon saanut myös käyttää kummassakin tekemässäni kokeessa sanakirjaa apuna, ja mulla on se myös aika tiiviisti käytössä oppitunneillakin. Kiitos äiti kun lähetit sen!! :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Huono bloggari ilmoitauttuu...

Hupsista.. melkein kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Pahoittelen! En edes viitti sanoa mun syytä.. Tosiaan paljon kiirettä pitänyt juu ja kaikki varmasti uskoo mua.

Mä en varmaan edes muista, mitä on tapahtunut ton viime postauksen jälkeen, täällä tapahtuu niin paljon kaikkea koko ajan! Yritänpä silti. Kuviakaan ei oo montaa, vaikka kameraa oon mukana raahannut aina välillä.

 Minä, Deyanira, Linda ja Noelia.

Eläintarhassa siskojen kanssa, olikohan tämä nyt viimeviikolla kun oli yks vapaapäivä :D

Kaks viikkoa sitten lauantaina oltiin espanjalaisissa häissä. Sinnekin tosiaan raahasin sen kameran mukaan, kuvasaldo 1 kuva. Nojoo.. 

Espanjalaiset häät (ainaakaan nämä) ei ihan hirveesti eronnut suomalaisista. Mentiin siis vasta sinne hääjuhlaan, eikä ollenkaan kirkkoon. 

Pöydät oli katettu täyteen tapaksia, joita syötiinkin aluksi pari tuntia. Sen jälkeen kaikille kannettiin eteen paella-lautaset ja sitten vielä kakkua. Syömingit ja juomingit kesti varmaan sen kolme, neljä tuntia. Mitään varsinaista ohjelmaa häissä ei ollut, mutta syömisen jälkeen suurin osa hääporukasta siirtyi tanssilattialle bailaamaan espanjalaisten hittien tahtiin. Minä en kyllä sitä takapuoltani sinne asti uskaltanut hilata...

Brassivaihtari Samanta.

Häissä tapahtu myös semmonen hauska välikohtaus, että mun hostsisko päätti yrittää toimia amorina ja kävi antamassa mun numeron sulhasen pojalle joka sitä hostisän mukaan pyysi. No mikäs siinä, ainakin sain omanikäistä seuraa häiden ajaksi. Ja riitti hääväelläkin tekemistä kun noin 20 henkilöä päätti että meidät pitää nyt parittaa.. Noo nyt on yksi kaveri lisää Cadizissakin jos sinne joskus eksyn! Illalla lähdettiin sitten vielä loppu viikonlopuksi perheen rantatalolle Caños de Mecaan.

Viime viikko meni koulussa, kavereiden kanssa ja salilla. Perjantaina tavattiin kolmen brassivaihtarin kanssa aluevalvojaa Inmaa kahvilassa ja juteltiin kuulumiset läpi. Kun tultiin Samanatan (brassivaihtari, joka asuu samassa perheessä) kanssa kotiin kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin taas rantatalolle koko perheen voimin viikonlopun viettoon.

Matheus, Samanta, Nayara, minä ja aluevalvoja Inma.

Tää rantatalo on näille vähän niinkun mökki.Tosin pakko sanoa että viihdyn siellä ehkä vähän paremmin kuin Suomessa mökillä, sillä tän meidän talon kaks viereistä taloa on sukulaisten omistuksessa, mikä tarkottaa sitä että yleensä siellä on hillitön määrä porukkaa.
Tänäkin viikonloppuna riitti seuraa, yhdeksän aikuisten lisäksi meitä oli hostsisko Malena, brassivaihtari Samanta, Malenan serkku Adriana, Malenan serkut Jose ja Miguel sekä heidän kaverinsa Juan Manuel. Ja kaikki plusmiinus kolme vuotta samanikäisiä. Sunnutaina seuraan liitty vielä toisen brassivaihtarin Nayaran perhe.

Osa porukasta. Paloin muuten täysin punaseksi naamasta ja tuli kivat rajat aurinkolaseista..

Tänään olikin sitten vähän rauhattomampi koulupäivä kun ei yöllä oikein uni tullut kun se unirytmi pääsi viikonlopun valvomisten takia vähän sekottumaan. Enpä onneks ollut ainoo, Lindalla oli taas vaihteeks ihan yhtä rauhattomat läpät :D Oon kyllä niin onnellinen, että oon onnistunu löytämään koulusta monta hyvää kaveria näinkin lyhyessä ajassa!

Mä koen tän tasan yhden kerran

Mä näin unta laskettelusta, laskin alas isoa mäkeä ja mulla oli kivaa. Enpä jäänyt unta sen enempää miettimään, kunnes mainitsin isille whatsapissa asiasta ihan ohimennen. No sain vastauksena "Freud: unet on metaforisia kuvia, joiden avulla psyyke käsittelee asioita, joita se ei uskalla suoraan sellaisenaan käsitellä". 

Mä aloin miettimään millaista laskettelu on. Ensin päätetään, että mä haluan laskea ton mäen alas. Sitten nähdään enemmän tai vähemmän vaivaa hankkia ne laskettelukamat ja laitetaan ne päälle. Sen jälkeen on vuorossa se mäen yläpäähän kiipeäminen, ja kun sinne päästään varmistetaan vielä että kaikki kamat on hyvin ja oikein päällä. Katsotaan ettei alla ole ketään ja sitten annetaan vaan mennä. Mäessä me vältellään jäisiä kohtia, joskus kaadutaan mutta aina jotenkin päästään sinne mäen alapäähän asti.

Mä oon siellä mäen alapäässä ensin päättänyt lähteä vaihtoon, oon henkisesti ja fyysisesti valmistautunut siihen. Mä oon kiivennyt tän mäen ylös ja matkalla ylös kuunnellut vinkkejä tätä laskua varten niiltä, jotka on sen jo joskus laskenut. Oon pelännyt ja välillä meinannut kääntyä takaisin alas ja olla menemättä.

Lopulta oon kuitenkin kiivennyt tämän mäen ylös. Oon varmistanut, että mulla on ne sukset mahdollisimman hyvin jalassa. Ottanut sen viimeisen turvallisen hengenvedon ja antanut mennä. 

Nyt oon laskenut tätä mäkeä yhden kymmenesosan verran, mulla on vielä paljon edessä. Välillä oon vähintäänkin kompuroinut, ja alussa mun meno oli aika huteraa. Ihan niinkun kaikessa uudessa ensimmäistä kertaa tehdessä. Välillä mua on pelottanut tää vauhti, oon meinannut kaatua jäisiin kohtiin, mutta pahimmilta kaatumisilta oon onnistunut välttymään. 

Mun unessa mä en laskenut sitä mäkeä yksin. Ja mä tiedän, etten laske tätäkään mäkeä yksin. Mulla on ihmisiä mun ympärillä, jotka on valmiina nostamaan mut takasin jaloille, jos satun kaatumaan. Jos mä alan liikaa hidastelemaan niin ne samat ihmiset myös kannustaa mua lisäämään vauhtia ja jatkamaan. 

Tiedän myös, että kun mä joskus pääsen sinne mäen alapäähän, en mä sielläkään oo yksin. Mulla on sielläkin ne samat ihmiset valmiina ottamassa mut kiinni, jos en osaa jarruttaa. 

Mä lasken tän mäen alas kerran mun elämässä. Oon päättäny nauttia siitä koko laskun ajan. En aio pelätä, että mä kaadun. Mut autetaan kuitenkin ylös.

Aion pysyä valaistussa rinteessä ja välttää metsäreittejä. Mä varon jäisiä kohtia ja pidän vauhdin sopivana itselleni. Mun pitää vaan antaa mennä ja nauttia, sitä varten tää vuosi on. Ja mä koen tän tasan yhden kerran. 

Espanja A:sta Ö:hön mun silmin

Oon nyt viettänyt 6 viikkoa Espanjan auringon alla. Ajattelin tulla heittämään tänne mun mietteitä siitä, mitä on Espanja. Kirjottelin siis sen millanen Espanja on mun silmin aakkosten avulla. Toivottavasti joku tykkää! 

A-aamiainen

Läheskään kukaan ei syö täällä aamiasta, tai jos syö niin se on yleensä jotain tosi pientä, kuten keksi.
B-bussit
Jos Helsingissä porukka valittaa HSL:n toiminnasta ja aikatauluissa pysymisestä, niin voin sano että teidän on ihan turha valittaa. Täällä ainakin koulubussit kulkee ihan omia aikojaan, mutta onneksi ne on aina suunnilleen saman verran myöhässä että osaa edes vähän arvoida ;D yleensä myöhästyminen on n.10-15min..
C-chicos
Pojat siis. Espanjalaisethan on yleisesti ottaen tosi mukavaa porukkaa, mutta välillä pojat on oikeesti vähän liian innokkaita eikä jätä rauhaan. Tulee ikävä Suomen hiljasia ja rauhallisia poikia :D ja tosiaan pojiista vielä sen verran, että espanjalaiset on tosi ylpeitä siitä kuinka komeita poikia täällä on ja niitä ihastellaan ääneen aina tilaisuuden tullen, varsinkin jos on ulkomaalaisia paikalla.
D-dubbaus
Jokaikinen tv:stä tuleva elokuva ja sarja on dubattu espanjaksi. Aluks tää ärsytti mua, nykyään en edes huomaa.
E-englanti
Espanjalaiset ei tosiaan loista englannin taidoillaan niinkun jo aikaisemmin mainitsin. Aika monilla on kyllä kyse siitä, ettei ne vaan halua puhu englantia. Mun espanjan oppimisen kannalta tosi hyvä!
F-facebook
Okei joo.. mutta siis jos Suomessa on melkeinpä itsestäänselvyys, että kaikki löytyy facebookin ihmeellisestä maailmasta, niin täälllä ei. Noh ne loput löytyykin sitten vastaavanlaisesta palvelusta, tuentista.
G-google translate
Tää liittyy nyt vähän tohon E-kohtaan, mutten oikein keksinyt tähän muutakaan. Eli siis espanjalaisille ainoa keino puhua englantia on usein Google-kääntäjä :D no mikäs siinä, ihan hauskoja lauseita muodostuu sen avulla.

H-huominen
Joku maaginen paikka, minne espanjalaiset siirtää jatkuvasti kaikki tehtävät ja velvollisuudet, "mañana, mañana" jep jep.. :D
I-ihmiset
Varmasti totean tän noin tuhannen kerran tänne bloginkin puolelle, mutta nää ihmiset vaan on aivan ihania! Niin iloisia, ystävällisä ja sydämellisiä, aina. Pakko kyllä myöntää, että välilllä ärsyttää kun haluais olla rauhassa ja olohuoneessa huutaa samaan aikaan viisi espanjalaista, kolme niistä tanssii ja laulaa, loput nauraa ja juttelee..
J-jalkapallo
Jalkapallo tosiaan on lähellä todella monien espanjalaisten sydäntä. Välillä kesken oppituntienkin meidän luokalla tulee kinaa jalkapallosta opettajan kanssa. Ihan huvittavaa seurattavaa nämä keskustelut, vaikken itse siitä lajista ihan hirveesti tajuakaan.
K-koulupäivät
Koulua on jokapäivä 8:15-14:45 ja päivään sisältyy vaan yksi 30min välitunti kolmannen ja neljännen tunnin vällissä. Muut "välitunnit" on vaan muutamia minuutteja, ja siinä ajassa lähinnä vaan vaihtuu opettaja luokan edestä. Meillä on siis tosiaan kaikki tunnit samassa luokassa. Voisin kirjoitella koulusta vielä ihan oman postauksenkin jossain vaiheessa, sillä se on aika mielenkiintonen. Meidän luokan edessä on nimittäin mm. ihan oikea hevonen.. :D
L-lastenohjelmat
Lastenohjelmia tulee tv:stä ihan nonstoppina, kellonajasta viis. Tälläkin hetkellä tuolla olkkarissa kattelee pikkuvieras jotain lasten elokuvaa tv:stä ja ollaan kuitenkin jo ihan yön puolella, ei Suomessa vaan.
M-matkustelu
Mulle on käynyt tässä ilmi, ettei espanjalaiset ilmeisesti matkustele hirveesti. Ainakaan kukaan niistä joiden kanssa oon jutellut asiasta ei oo joko käynyt Espanjan ulkopuolella, tai sitten vaan ihan yhdessä tai kahdessa maassa.
N-nimet
Musta tuntuu, että jokaisen nimi on Jose, Juan, Maria, Eva, Lucia, Carlos, Antonio tai Diego. Välillä aika paljon vaikeuksia muistaa, kuka oli kukin, tai mikä yhdistelmä jonkun nimi oli, nimittäin José Luis, José Carlos, Juan Manuel jne jne tuntuu olevan ihan jokaisen nimi. Tyttöjen nimiä on jotenkin helpompi muistaa :D

O-omatoimisuus
Espanjalaiset nuoret ja lapset ei oo mitenkään hirveen omatoimisia. Vanhemmat tekee tosi paljon lasten puolesta ja lapset saatetaan kouluun reilusti yli 10 vuoden ikään.
P-poskipusut
Yhdestäkään päivästä en varmaan vielä ole selvinnyt ilman poskipusuja, enkä varmaan tuu selviämäänkään. Poskipusut siis tosiaan kuuluu täällä ihan normaaliin ihmisten moikkaamiseen.
Q-que
Musta tuntuu että ihan jokaiseen lauseeseen sisältyy sana que :D sillä on niin monta merkitystä ja espanjalaiset tuntuu heittävän sen ihan jokaseen väliin, aina vähän eri tarkoituksella.
R-ruoka-ajat
Espanjassa tosiaan on ihan erilaiset ruoka-ajat, kuin Suomessa. Kuten jo sanoin, monet ei aamiasta syö, koulussa syödään yleensä vaan leipä, lounas syödään iltapäivällä puoli kahden ja neljän välillä ja illallinen sitten joskus kymmenen ja yhdentoista välillä. Välipalojen syöntikään ei ole mitenkään itsestäänselvyys täällä, vaikka ruokailuajat onkin niin harvat.
S-sangria
Eipä tullut tähän mitään muuta mieleen. Sangria eli siis Espanjassa tosi yleinen alkoholijuoma, missä on punaviiniä ja ilmeisesti jotain sitrus-mehua, kuulemma tosi hyvää (mistä minä tietäisin, kun alaikäinen kerta olen, heheh).
T-tupakointi
Voisin väittää, että 80% espanjalaisista polttaa tupakkaa, oikeesti. Täällä ei myöskään ole mitenkään erityistä, jos poltetaan sisällä,  ei edes vaikka perheessä olisi pieniä lapsia.
U-uskonto
Suurin osa espanjalisista on katolisia, ja tää näkyy arjessa jonkun verran. On kuulemma esimerkiksi paljon katolisia juhlia, mitä koko kaupunki viettää, uskonnosta huolimatta. Mun host-perhe ei ole uskonnollinen, joten mulla ei oo sen lähempää kokemusta tästä katolilaisuudesta Espanjassa.
V-vesi
Vesi ja sähkö on tosiaan aika kalliita Espanjassa, eikä lämmin vesi ole mikään itsestäänselvyys aina. Esimerkiksi meiän kotitalossa lämmintä vettä tulee vain, ja ainoastaan silloin kun keittiöstä on laitettu kaasut päälle. Eikä muuten oo ihan helppo homma, en vieläkään osaa vaikka tässä perheessä oon jo kolme viikkoa viettänyt.
W-whatsapp
Heh niin, siis suunnilleen jokaisella espanjalaisella nuorella on whatsapp ja yksi ensimmäisistä kysymyksistä uuteen ihmiseen tutustuessa on "onko sulla whatsapp". Ainakin tulee heti alkuun numerot vaihdettua kätevästi! :)



X-xeres
Oikeammin sanottuna siis Jerez de la frontera, eli mun kotikaupunki Espanjassa. Jerez on kuuluisa viinistään, hevosistaan ja flamencosta :)
Y-yksityisyys
Täällä tosiaan tuntuu, että kaikki sun asiat on yleistä tietoa. Esimerkiksi poikaystävistä puhutaan koko ajan ja mun host-siskon kaveritkin aina ilosina esittelee poikaystäviensä kuvia koko kaupungille, kun tulee vieraita niin ensimmäisiin kysymyksiin kuuluu "onko sulla poikaystävää" sekä "no onko löytynyt espanjalaista poikaystävää, eikö ookkiin komeita pojat täällä" plus sitten käydään läpi kaikki mahdolliset poikaystäväehdokkaat ja entiset poikaystävät jne jne. Ja tosiaan tää poikaystävä juttu oli vaan mikä tuli ekana mieleen, suunnilleen kaikki muutkin asiat käydään läpi samalla tavalla :D
Z ja Å- jätän ihan suosiolla välistä :)
Kertokaa te ihmeessä jos keksitte jotain!
Ä-äiti
Äiti on tosi monelle espanjalaiselle se kaikista tärkein ja äitejä arvostetaan täällä paljon.
Ö-öljy
Suunnilleen jokainen ruoka on valmistettu öljyssä paistamalla, tai keittämällä. Lisäksi salaatteihin lisätään järkyttävät määrät oliiviöljyä ja muita öljyjä.



Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Nään unia Suomesta

Herään aamulla ihan yhtä väsyneenä kuin siellä kaukana. Joskus sen jälkeen kun täällä oleva äiti on käynyt laittamassa valot päälle vääntäydyn viimein sängystä ja laahustan keittiöön. Syön jotain pientä ja nappaan aamukahvin ja painun valmistautumaan. Nukahtelen bussiin ja toivon matkan kestävän mahdollisimman kauan. Oppitunneilla yritän seurata opetusta väsyneenä, välitunnilla oonkin yhtäkkiä pirteä. Koulun jälkeen tulen kotiin, syön, toisina päivinä käyn salilla, toisina vaan hengailen. Nään kavereita ja puhun ihan samoista asioista kuin siellä puhuin. Illalla kömmin sänkyyn ja nukahdan, nään unia Suomesta.
Ennen vaihtovuoden alkua en oikein osannut ajatella, minkälaista se elämä täällä Espanjassa sitten loppujen lopuksi on. Tiesin, että tänne lähdetään elämään normaalia elämää, mutta en oikein osannut koskaan ajatella sitä, että minkälaista se sitten lopulta oikeasti on. Nyt mä tiedän.
Päivät täällä kuluu samalla kaavalla kuin Suomessa. Kahvin keittää eri äiti ja mä tulen koulun jälkeen eri kotiin, mulla on eri kaverit, eri kieli ja eri perhe, muuten elämä kulkee samalla tavalla. Arki on aivan yhtä väsyttävää ja odotan viikonloppuja ihan samalla innolla kuin Suomessa.

Hi, my name is whatever you call me

Koulussa mun nimen kanssa menee vielä vähän hi my name is whatever you call me-meiningillä :D

Mä olen rakastunut Espanjaan. Mua ette varmasti saa kotiin sitten ensi kesänä, ellei joku kanna mua sinne lentokoneeseen. Silloinkin saattaa olla vähän epävarmaa se mun Suomeen asti päätyminen. 

Ensimmäinen viikko koulua takana ja suoraan sanottuna oon ylittänyt omat odotukseni. Selviydyin erittäin mainiosti, vaikka itse sanonkin. Pari kertaa meinas itku purskahtaa, mm. silloin kun eksyin, mutta muuten kaikki meni hyvin. 

Ens viikolla mua tuskin enää jännittää se kouluun meneminen, mulla on siellä kavereita ja välillä tajuan jopa jotain tunneilla. Matematiikka, historia, espanja (!!!), PIN sekä ranska (jota en koskaan aikaisemmin ole opiskellut..) menee aika kaukaa yli mun ymmärryksen, mutta CNC, ekonomia, liikka ja filosofia sujuu välillä. Ja sujumisella siis tarkoitan sitä, että tajuan mistä tunnilla puhutaan ja osaan pään sisällä miettiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. 

Englannin tunnit on ihania helpotuksia kouluviikkoon. Suoraan sanottuna luokion ekaluokkalaiset on täällä englannissa keskimäärin samalla tasolla, kuin Suomessa lapset silloin kolmosella kun se englannin opiskelu alkaa. Sainkin tänään suuret suosionosoitukset (vihellyksiä, kohteliaisuuksia ja taputuksia) luettuani yhden kappaleen englanniksi ääneen :D haha, ihan kiva loistaa edes yhdessä oppiaineessa. 

 Host-äiti ja laika <3

Kirppari.

Sama kuu siellä toisessakin kodissa näkyy :)

Napsin äsken nämä muutamat kuvat, kun käytiin vähän ulkona host-äidin kanssa. Kuvat on siis meidän kodin läheltä, kotitaloa ei kuvissa näy. Täällä on ihan sairaan mageita grafiitteja kaikkialla, ja ajattelinkin käydä kuvailemassa niitä vaikkapa sunnuntaina.