215 días

Tänään mulla tulee täyteen 215 päivää Espanjassa. 215 päivää täynnä onnea, iloa, rakkautta, surua, ikävää ja ennen kaikkea uusia asioita. Tänään mä oon muistellut sitä kaikkea, mikä on mahtunut näihin seitsemään kuukauteen.
Muistan vieläkin ihan elävästi ne fiilikset, mitkä mulla oli 17. elokuuta 2013, kun se lentokone vihdoin ja viimein nousi Suomen mantereelta ja mun vaihtovuosi alkoi. Aiemmin kuvittelin, että olisin innoissani ja en malttaisi pysyä paikallaan kun lähtö koittaa. Enpä todellakaan ollut. Teki mieli kääntää lentokone ympäri ja palata Suomeen. Mä olin suoraan sanottuna kauhuissani. En tiennyt mitä ajatella ja miten päin olla.

Madridiin savuttaessa pikkuhiljaa se kamala epätodellisuuden ja epätoivon tunne alkoi väistymään. Oli kesä, asteita lähes 40, iso uusi kaupunki ja muita vaihtareita. Kolme viikkoa kielikurssilla Madridissa meni älyttömän nopeasti. Olin kyllä niin onnellinen, että mulla oli suomalainen Anniina siellä tukena ja turvana <3

Seitsemäs syyskuuta aamulla alkoi mun matka Jereziin. Olin ihan paineissa, ja kirjoitinkin blogiin jälkeenpäin, että meinas tulla aamupalat ylös junassa kun jännitti niin pirusti. Cadizin juna-asemalla mua oli vastassa mun ihana host-perhe (en tosin vielä silloin tiennyt miten ihana perhe mulla täällä on hihi) ja aluevalvoja. Tervehtimisen jälkeen lähdettiin perheen kanssa autolla Jereziin.
Ensimmäisen viikon Jerezissä vietin lomaillen ja perheeseen tutustuen. Hoideltiin yhdessä perusasioita mm. hankittiin mulle puhelinliittymä, salikortti, opeteltiin yhdessäelämistä ja mua tutustutettiin sukulaisiin, kavereihin ja naapureihin.

17. syyskuuta alkoi koulu. Mun ensimmäisestä koulupäivästä ja sen jälkeisestä kamalasta seikkailusta voi lukea täältä. Oikeestaan suoraan ensimmäisestä päivästä lähtien oltiin Lindan kanssa kun paita ja peppu. En nyt jälkeenpäin mietittynä ymmärrä, miten meillä synkkas niin hyvin alusta asti, vaikkei meillä ollut oikeestaan edes yhteistä kieltä. Mun espanja oli mitä oli ja Linda ei oikeestaan puhu englantia. Haha, muisteltiin just pari päivää sitten kuinka alussa meidän kommunikointi oli suunnilleen tälläistä:
Linda: Vamos al baño?
Minä: katon Lindaa ihmeissäni ja mietin, mitä se just sano
Linda: Tu y yo. Vamos. Go to the toilet?

Olin siis oikeesti ihan hukassa espanjan kanssa, kun tulin Jereziin. Aika nopsasti kuitenkin aloin ymmärtämään paikallista murretta ja sain puheen nopeudesta huolimattakin selvää asioista.
Lokakuussa elämä alkoi jo vakiintumaan. Olin tottunut ajatukseen, että asun Espanjassa. Perhe rupes tuntumaan omalta, sain uusia kavereita, kieli alkoi sujumaan paremmin jne. Marraskuussa viimeistään olin jo ihan kuin kotona.

Joulun lähestyessä iski oikeestaan ekaa kertaa isompi koti-ikävä. Onneksi siitäkin selvittiin muutamassa päivässä ja lopulta se joulu meni ilman suurempaa koti-ikävää. Joulukuussa vietettiin kavereiden kanssa kaikki viikonloput Zamobombista nauttien.

Tammikuussa jatkui koulu ja palattiin takaisin arkeen. Mun kanssa asustellut Samanta palasi Brasiliaan tammikuun lopussa ja sain viimein tän huoneen kokonaan itelleni.
Helmikuussa juhlittiin Lindan 18-vuotis synttäreitä, kävin koulua, vietin aikaa rantatalolla ja olin perheen sekä kavereiden kanssa. Helmikuussa tuli kova paikka, kun koitti Suomessa olevien kavereiden aika tanssia Wanhat. Facebook sekä instagram olivat täynnä prinsessakuvia. Tässä vaiheessa iski todellisuus naamaan. Mä en tule tanssimaan mun nykyisten lukiokavereiden kanssa Wanhoja.
Noh, positiivisuutta kehiin. Ens vuonna koittaa mun vuoro ja pääseepähän ainakin kaikki kaverit katsomaan mun Wanhoja, kun niillä ei ole enää omia tanssittavina.

Maaliskuussa en ookaan sitten varmaan muuta tehnyt, kuin laskenut päiviä mun 18-vuotis synttäreihin. Ensi viikon tiistaina koittaa vihdoin ja viimein se päivä, kun musta tulee täysi-ikäinen. Enää en malttaisi odottaa...
Synttäreiden odottelun lisäksi maaliskuuhun on mahtunut myös Cadizin karnevaalit, synttärijuhlia sekä ekoja kunnolla lämpimiä päiviä. Tänään on virallisesti kevään ensimmäinen päivä ja huomenna, perjantaina, järjestetään Jerezissä varmaan tuhat eri Fiesta de la Primavera:aa.

Tällä hetkellä fiilikset on kipeenä olosta huolimatta ihan mahtavat ja sika onnelliset. Mä aion nauttia näistä 100 päivästä, jotka mulla on vielä täällä jäljellä. 28. kesäkuuta koittaa päivä, jona mä lähden kotoa mennäkseni kotiin.
Onnekseni mä tiedän, että mulla tulee olemaan aina koti myös täällä Jerezissä. Mun perhe on tehnyt mulle todella selväksi, että voin tulla tänne ihan milloin haluan. Ja yhden asian mä tiedän varmasti ja se on että mä todellakin palaan tänne uudestaan.
Espanjalla ja etenkin Jerezillä on nykyään erityinen paikka mun sydämessä. Kesäkuun lopussa mä tuun jättämäään mun nykyisen elämän taakse, mutten ikinä tule unohtamaan sitä kaikkea mikä mulla on täällä. Vaihtovuosi on ollut kaikkien vaikeuksiensa kanssa mun tähänastisen elämän paras kokemus, ja kovin helpolla tästä ei pistetä paremmaksi.

Rento maanatai

Tänä aamuna heräsin ihan kamalaan oloon, silmät ei meinannut pysyä auki, nenä vuosi ja oli hirveän flunssainen olo. Hostäitin käskystä jäin kotiin ja painuin takaisin nukkumaan. Muutaman tunnin unien jälkeen olokin oli vähän parempi.
Vilustuin varmaan eilen, kun oltiin Cadizissa karnevaaleissa perheen kanssa. Nimittäin tällä punahilkalla oli tuuliseen päivään nähden ihan liian vähän vaatetta päällä...
Perjantai meni Lindan veljen yllätyssynttäreillä, lauantaina suuntasin heti aamusta salille ja illalla käytiin vaan syömässä ja kävelyllä mun kaverin Danin kanssa. Sunnuntaina suunnattiin heti aamusta perheen ja  kaveriperheiden kanssa Cadiziin.
Tuleville vaihtareille ihan vinkkinä, älkää hävittäkö pankkikorttia. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, niin oon onnistunut hävittämään pankkikorttini. Uuden kortin saaminen onkin näköjään vähän isompi homma sillä sain tänään Nordealta kirjeen, jossa kerrotaan että voin mennä hakemaan kortin pankista. Onneksi Helsinki ja Nordean pankit onkin tässä ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä...
Tän päivän oon vaan makoillut kotona ja nauttinut viimesistä äidin lähettämistä suomalaisista karkeista. Aika nopeesti uppos taas suomalaiset herkut, hups. Huomenna alkaakin sitten taas arki ja koulu.

Y es que me estoy enamorando de ti

Linda 18v. <3

Hymyä, aurinkoa, ystäviä, uusia kokemuksia, onnellisuutta, onnistumisia, rakkautta ja lisää hymyä. Jerezissä on tänään ja eilen paistanut aurinko, asteita yli 20, tuntuu ihan kesältä. Mä en pysty lopettaa hymyilemistä, kun on lämmin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Mä oon onnistunut hävittämään pankkikorttini ja käytin viimeiset rahani siihen, että sain mun uusien Air Maxien tullimaksut maksettua. Tärkeysjärjestys kunnossa. Musta tuntuu, että tää aurinko on saanu mun pään ihan sekasin. Pitkän kylmän ja sateisen jakson jälkeen vihdoin on taas lämmin ja aurinko paistaa. Mä meinasin oikeesti itkeä eilen onnesta, kun vielä kahdeksan jälkeen mulla oli lämmin kun kävelin salilta kotiin.
Nyt mennään jo reilusti yli vaihtovuoden puolen välin, jäljellä vähän päälle kolme kuukautta. En voi uskoa, miten nopeesti tää vuosi on mennyt. Mä voisin vaikka vannoa, että mä oon ollut täällä vasta korkeintaa kaksi kuukautta.
Vietin viime viikonlopun Cadizissa aluevalvojan luona, sillä Cadizissa vietettiin karnevaaleja. Muuten en välittänyt niin paljoa karnevaaleista, mutta lauantai-ilta oli ehkä yksi hauskimpia iltoja ikinä. Lähdin illalla ulos Jerezistä tulleiden kavereiden kanssa. Koko kaupunki oli täynnä, siis ihan oikeasti täynnä, ihmisiä ja kaikki oli pukeutuneet. Ihan kun vappu, mutta noin kymmenen kertaa suurempi ja näyttävämpi.
Karnevaalit jatkuu vielä tänäkin viikonloppuna. Meillä onkin sunnuntaina suunnitelmissa perheen kanssa suunnata Cadiziin isomman porukan kanssa ja kaikki aiotaan pukeutua. En malta odottaa! Niin ihanaa kun kaikki täällä heittäytyy asioihin täysillä mukaan.
Tuntuu muuten hassulta, kun viime viikon aikana tutustuin peräti kahteen suomalaiseen. Toinen näistä tyttösistä asuu Jerezissä ja toinen Cadizissa. Terkkuja Elina ja Hilla, jos satutte lukemaan tätä hahah! Niin outoa puhua suomea pitkän tauon jälkeen.

Oltii host-äidin ja siskon kanssa flamenco-muotinäytöksessä..

...ja katsomassa flamenco-mekkoihin pukeutuneita barbeja!

Rantatalon lähirantaa..

...ja lisää rantaa <3

Lempparitytöt ja minä valmistautumassa acrosport esitykseen.

Cadizin karnevaalien aloitus ilotulitukset.

Turisti Cadizissa. Kuvassa oleva nukke poltetaan perinteenä karnevaalien loppuessa :o

Chirigota. Chirigota on karnevaaleille tyypillinen musiikkiesitys kadulla. Chirigotissa käsitellään usein ajankohtaisia asioita humoristisesti :)

Vähän väsytti kun kotiuiduin karnevaaleista...

Salin jälkeen.

Tämmösen paketin kävin äsken kotiuttamassa postista <3 Kiitos vielä mamma!! 

Tajusin just, että kello on jo puoli kahdeksan ja mun pitää vielä käydä suihkussa sun muuta ennen kun lähden kavereiden kanssa viettämään Lindan veljen synttäreitä. Hyvää viikonloppua kaikille! 

Besitooos <3