Päivä päivältä onnellsempi

Taas yksi viikko lisää pulkassa. Kohta eletään jo marraskuuta. Ihan hullua. Musta tuntuu, että tää vuosi on ohi ennen kuin edes tajuan. 

Viikonloppu oli taas ihan mahtava. Perjantaina oli tosi sateinen ilma ja ajattelinkin hylkääväni alustavat suunnitelmat uloslähtemisestä. Olin jo suihkunraikkaana menossa sänkyyn kattomaan leffaa kun puhelimeen alkoi tulemaan viestejä siitä, että missä nähdään ja monelta. No äkkiä vaatteet päälle ja matkaan.

Perjantain porukkaa.

Perjantai meni yllätys yllätys, Jerez74:ssä. Oli ihan sairaan hauska ilta, eikä pieni vesisadekaan haitannut. Musta tuntuu, että jokakerta kun lähden täällä ulos tutustun enemmän ihmisiin, kuin Suomessa vuoden aikana. Kiitos siitä tosin kuuluu mun kavereille, jotka kierrättää mua ympäriinsä ja esittelee noin jokatoiselle vastaantulijalle! :D
Lauantaina sama suunta, tällä kertaa vähän isommalla porukalla ja kylmemmällä ilmalla. Mä olin oikeesti ihan jäässä, ja alkoi tulemaan Suomi mieleen. Kaikki nauroi kun mulla, joka olen sieltä kaukaa pohjoisesta, oli kylmempi kuin kuumuuteen tottuneilla espanjalaisilla.
Tällä hetkellä mulla on tuntuu olevan enemmän kavereina poikia, kuin tyttöjä. Koulussa kyllä oon lähes aina pelkästään mun tyttökavereiden kanssa, mutta vapaa-aika kuluu rinnakkaisluokkalaisten sekä muutamien mun luokkalaisten poikien kanssa.
Jotenkin vaan tuun tosi hyvin niiden kanssa toimeen, eikä tarvita semmoista tytöille yleistä esittämisvaihetta, vaan ollaan heti ihan reilusti kaikki kavereita keskenään. Lisäksi musta oikeesti välillä tuntuu, että mulla on täällä enemmän yhteistä poikien, kuin useimpien tyttöjen kanssa :D Ja no ehkä tähän vapaa-aika juttuun liittyy myös se, että lähes kaikilla tytöillä on täällä se oma ah niin ihana poikaystävä, jonka kanssa menee kaikki aika. Sekä myöskin se, että mun parastyttökaveri Linda on töissä viikonloput ja illat.

Oon ruvennu miettimään sitä, että mitä mä teen kun palaan Suomeen. Mun koko elämä on nyt täällä, päivä päivältä oon onnellisempi, mä en enää osaa ajatella Suomea kotina. Niin oudot fiilikset.
Koti-ikävää en ole potenut pitkään aikaan. Välillä viipyy ajatukset yksittäisissä ihmisissä muutaman minuutin liikaa, mutta siihen se sitten jääkin. Tosin parempi näin päin.
Yritän olla miettimättä liikaa sitä, mitä tapahtuu ensi kesäkuussa. Se mitä sitten tapahtuu, tapahtuu kun on sen aika. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, etten Suomeen yksin lähde haha!