Mä koen tän tasan yhden kerran

Mä näin unta laskettelusta, laskin alas isoa mäkeä ja mulla oli kivaa. Enpä jäänyt unta sen enempää miettimään, kunnes mainitsin isille whatsapissa asiasta ihan ohimennen. No sain vastauksena "Freud: unet on metaforisia kuvia, joiden avulla psyyke käsittelee asioita, joita se ei uskalla suoraan sellaisenaan käsitellä". 

Mä aloin miettimään millaista laskettelu on. Ensin päätetään, että mä haluan laskea ton mäen alas. Sitten nähdään enemmän tai vähemmän vaivaa hankkia ne laskettelukamat ja laitetaan ne päälle. Sen jälkeen on vuorossa se mäen yläpäähän kiipeäminen, ja kun sinne päästään varmistetaan vielä että kaikki kamat on hyvin ja oikein päällä. Katsotaan ettei alla ole ketään ja sitten annetaan vaan mennä. Mäessä me vältellään jäisiä kohtia, joskus kaadutaan mutta aina jotenkin päästään sinne mäen alapäähän asti.

Mä oon siellä mäen alapäässä ensin päättänyt lähteä vaihtoon, oon henkisesti ja fyysisesti valmistautunut siihen. Mä oon kiivennyt tän mäen ylös ja matkalla ylös kuunnellut vinkkejä tätä laskua varten niiltä, jotka on sen jo joskus laskenut. Oon pelännyt ja välillä meinannut kääntyä takaisin alas ja olla menemättä.

Lopulta oon kuitenkin kiivennyt tämän mäen ylös. Oon varmistanut, että mulla on ne sukset mahdollisimman hyvin jalassa. Ottanut sen viimeisen turvallisen hengenvedon ja antanut mennä. 

Nyt oon laskenut tätä mäkeä yhden kymmenesosan verran, mulla on vielä paljon edessä. Välillä oon vähintäänkin kompuroinut, ja alussa mun meno oli aika huteraa. Ihan niinkun kaikessa uudessa ensimmäistä kertaa tehdessä. Välillä mua on pelottanut tää vauhti, oon meinannut kaatua jäisiin kohtiin, mutta pahimmilta kaatumisilta oon onnistunut välttymään. 

Mun unessa mä en laskenut sitä mäkeä yksin. Ja mä tiedän, etten laske tätäkään mäkeä yksin. Mulla on ihmisiä mun ympärillä, jotka on valmiina nostamaan mut takasin jaloille, jos satun kaatumaan. Jos mä alan liikaa hidastelemaan niin ne samat ihmiset myös kannustaa mua lisäämään vauhtia ja jatkamaan. 

Tiedän myös, että kun mä joskus pääsen sinne mäen alapäähän, en mä sielläkään oo yksin. Mulla on sielläkin ne samat ihmiset valmiina ottamassa mut kiinni, jos en osaa jarruttaa. 

Mä lasken tän mäen alas kerran mun elämässä. Oon päättäny nauttia siitä koko laskun ajan. En aio pelätä, että mä kaadun. Mut autetaan kuitenkin ylös.

Aion pysyä valaistussa rinteessä ja välttää metsäreittejä. Mä varon jäisiä kohtia ja pidän vauhdin sopivana itselleni. Mun pitää vaan antaa mennä ja nauttia, sitä varten tää vuosi on. Ja mä koen tän tasan yhden kerran.