Espanja A:sta Ö:hön mun silmin

Oon nyt viettänyt 6 viikkoa Espanjan auringon alla. Ajattelin tulla heittämään tänne mun mietteitä siitä, mitä on Espanja. Kirjottelin siis sen millanen Espanja on mun silmin aakkosten avulla. Toivottavasti joku tykkää! 

A-aamiainen

Läheskään kukaan ei syö täällä aamiasta, tai jos syö niin se on yleensä jotain tosi pientä, kuten keksi.
B-bussit
Jos Helsingissä porukka valittaa HSL:n toiminnasta ja aikatauluissa pysymisestä, niin voin sano että teidän on ihan turha valittaa. Täällä ainakin koulubussit kulkee ihan omia aikojaan, mutta onneksi ne on aina suunnilleen saman verran myöhässä että osaa edes vähän arvoida ;D yleensä myöhästyminen on n.10-15min..
C-chicos
Pojat siis. Espanjalaisethan on yleisesti ottaen tosi mukavaa porukkaa, mutta välillä pojat on oikeesti vähän liian innokkaita eikä jätä rauhaan. Tulee ikävä Suomen hiljasia ja rauhallisia poikia :D ja tosiaan pojiista vielä sen verran, että espanjalaiset on tosi ylpeitä siitä kuinka komeita poikia täällä on ja niitä ihastellaan ääneen aina tilaisuuden tullen, varsinkin jos on ulkomaalaisia paikalla.
D-dubbaus
Jokaikinen tv:stä tuleva elokuva ja sarja on dubattu espanjaksi. Aluks tää ärsytti mua, nykyään en edes huomaa.
E-englanti
Espanjalaiset ei tosiaan loista englannin taidoillaan niinkun jo aikaisemmin mainitsin. Aika monilla on kyllä kyse siitä, ettei ne vaan halua puhu englantia. Mun espanjan oppimisen kannalta tosi hyvä!
F-facebook
Okei joo.. mutta siis jos Suomessa on melkeinpä itsestäänselvyys, että kaikki löytyy facebookin ihmeellisestä maailmasta, niin täälllä ei. Noh ne loput löytyykin sitten vastaavanlaisesta palvelusta, tuentista.
G-google translate
Tää liittyy nyt vähän tohon E-kohtaan, mutten oikein keksinyt tähän muutakaan. Eli siis espanjalaisille ainoa keino puhua englantia on usein Google-kääntäjä :D no mikäs siinä, ihan hauskoja lauseita muodostuu sen avulla.

H-huominen
Joku maaginen paikka, minne espanjalaiset siirtää jatkuvasti kaikki tehtävät ja velvollisuudet, "mañana, mañana" jep jep.. :D
I-ihmiset
Varmasti totean tän noin tuhannen kerran tänne bloginkin puolelle, mutta nää ihmiset vaan on aivan ihania! Niin iloisia, ystävällisä ja sydämellisiä, aina. Pakko kyllä myöntää, että välilllä ärsyttää kun haluais olla rauhassa ja olohuoneessa huutaa samaan aikaan viisi espanjalaista, kolme niistä tanssii ja laulaa, loput nauraa ja juttelee..
J-jalkapallo
Jalkapallo tosiaan on lähellä todella monien espanjalaisten sydäntä. Välillä kesken oppituntienkin meidän luokalla tulee kinaa jalkapallosta opettajan kanssa. Ihan huvittavaa seurattavaa nämä keskustelut, vaikken itse siitä lajista ihan hirveesti tajuakaan.
K-koulupäivät
Koulua on jokapäivä 8:15-14:45 ja päivään sisältyy vaan yksi 30min välitunti kolmannen ja neljännen tunnin vällissä. Muut "välitunnit" on vaan muutamia minuutteja, ja siinä ajassa lähinnä vaan vaihtuu opettaja luokan edestä. Meillä on siis tosiaan kaikki tunnit samassa luokassa. Voisin kirjoitella koulusta vielä ihan oman postauksenkin jossain vaiheessa, sillä se on aika mielenkiintonen. Meidän luokan edessä on nimittäin mm. ihan oikea hevonen.. :D
L-lastenohjelmat
Lastenohjelmia tulee tv:stä ihan nonstoppina, kellonajasta viis. Tälläkin hetkellä tuolla olkkarissa kattelee pikkuvieras jotain lasten elokuvaa tv:stä ja ollaan kuitenkin jo ihan yön puolella, ei Suomessa vaan.
M-matkustelu
Mulle on käynyt tässä ilmi, ettei espanjalaiset ilmeisesti matkustele hirveesti. Ainakaan kukaan niistä joiden kanssa oon jutellut asiasta ei oo joko käynyt Espanjan ulkopuolella, tai sitten vaan ihan yhdessä tai kahdessa maassa.
N-nimet
Musta tuntuu, että jokaisen nimi on Jose, Juan, Maria, Eva, Lucia, Carlos, Antonio tai Diego. Välillä aika paljon vaikeuksia muistaa, kuka oli kukin, tai mikä yhdistelmä jonkun nimi oli, nimittäin José Luis, José Carlos, Juan Manuel jne jne tuntuu olevan ihan jokaisen nimi. Tyttöjen nimiä on jotenkin helpompi muistaa :D

O-omatoimisuus
Espanjalaiset nuoret ja lapset ei oo mitenkään hirveen omatoimisia. Vanhemmat tekee tosi paljon lasten puolesta ja lapset saatetaan kouluun reilusti yli 10 vuoden ikään.
P-poskipusut
Yhdestäkään päivästä en varmaan vielä ole selvinnyt ilman poskipusuja, enkä varmaan tuu selviämäänkään. Poskipusut siis tosiaan kuuluu täällä ihan normaaliin ihmisten moikkaamiseen.
Q-que
Musta tuntuu että ihan jokaiseen lauseeseen sisältyy sana que :D sillä on niin monta merkitystä ja espanjalaiset tuntuu heittävän sen ihan jokaseen väliin, aina vähän eri tarkoituksella.
R-ruoka-ajat
Espanjassa tosiaan on ihan erilaiset ruoka-ajat, kuin Suomessa. Kuten jo sanoin, monet ei aamiasta syö, koulussa syödään yleensä vaan leipä, lounas syödään iltapäivällä puoli kahden ja neljän välillä ja illallinen sitten joskus kymmenen ja yhdentoista välillä. Välipalojen syöntikään ei ole mitenkään itsestäänselvyys täällä, vaikka ruokailuajat onkin niin harvat.
S-sangria
Eipä tullut tähän mitään muuta mieleen. Sangria eli siis Espanjassa tosi yleinen alkoholijuoma, missä on punaviiniä ja ilmeisesti jotain sitrus-mehua, kuulemma tosi hyvää (mistä minä tietäisin, kun alaikäinen kerta olen, heheh).
T-tupakointi
Voisin väittää, että 80% espanjalaisista polttaa tupakkaa, oikeesti. Täällä ei myöskään ole mitenkään erityistä, jos poltetaan sisällä,  ei edes vaikka perheessä olisi pieniä lapsia.
U-uskonto
Suurin osa espanjalisista on katolisia, ja tää näkyy arjessa jonkun verran. On kuulemma esimerkiksi paljon katolisia juhlia, mitä koko kaupunki viettää, uskonnosta huolimatta. Mun host-perhe ei ole uskonnollinen, joten mulla ei oo sen lähempää kokemusta tästä katolilaisuudesta Espanjassa.
V-vesi
Vesi ja sähkö on tosiaan aika kalliita Espanjassa, eikä lämmin vesi ole mikään itsestäänselvyys aina. Esimerkiksi meiän kotitalossa lämmintä vettä tulee vain, ja ainoastaan silloin kun keittiöstä on laitettu kaasut päälle. Eikä muuten oo ihan helppo homma, en vieläkään osaa vaikka tässä perheessä oon jo kolme viikkoa viettänyt.
W-whatsapp
Heh niin, siis suunnilleen jokaisella espanjalaisella nuorella on whatsapp ja yksi ensimmäisistä kysymyksistä uuteen ihmiseen tutustuessa on "onko sulla whatsapp". Ainakin tulee heti alkuun numerot vaihdettua kätevästi! :)



X-xeres
Oikeammin sanottuna siis Jerez de la frontera, eli mun kotikaupunki Espanjassa. Jerez on kuuluisa viinistään, hevosistaan ja flamencosta :)
Y-yksityisyys
Täällä tosiaan tuntuu, että kaikki sun asiat on yleistä tietoa. Esimerkiksi poikaystävistä puhutaan koko ajan ja mun host-siskon kaveritkin aina ilosina esittelee poikaystäviensä kuvia koko kaupungille, kun tulee vieraita niin ensimmäisiin kysymyksiin kuuluu "onko sulla poikaystävää" sekä "no onko löytynyt espanjalaista poikaystävää, eikö ookkiin komeita pojat täällä" plus sitten käydään läpi kaikki mahdolliset poikaystäväehdokkaat ja entiset poikaystävät jne jne. Ja tosiaan tää poikaystävä juttu oli vaan mikä tuli ekana mieleen, suunnilleen kaikki muutkin asiat käydään läpi samalla tavalla :D
Z ja Å- jätän ihan suosiolla välistä :)
Kertokaa te ihmeessä jos keksitte jotain!
Ä-äiti
Äiti on tosi monelle espanjalaiselle se kaikista tärkein ja äitejä arvostetaan täällä paljon.
Ö-öljy
Suunnilleen jokainen ruoka on valmistettu öljyssä paistamalla, tai keittämällä. Lisäksi salaatteihin lisätään järkyttävät määrät oliiviöljyä ja muita öljyjä.



Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Nään unia Suomesta

Herään aamulla ihan yhtä väsyneenä kuin siellä kaukana. Joskus sen jälkeen kun täällä oleva äiti on käynyt laittamassa valot päälle vääntäydyn viimein sängystä ja laahustan keittiöön. Syön jotain pientä ja nappaan aamukahvin ja painun valmistautumaan. Nukahtelen bussiin ja toivon matkan kestävän mahdollisimman kauan. Oppitunneilla yritän seurata opetusta väsyneenä, välitunnilla oonkin yhtäkkiä pirteä. Koulun jälkeen tulen kotiin, syön, toisina päivinä käyn salilla, toisina vaan hengailen. Nään kavereita ja puhun ihan samoista asioista kuin siellä puhuin. Illalla kömmin sänkyyn ja nukahdan, nään unia Suomesta.
Ennen vaihtovuoden alkua en oikein osannut ajatella, minkälaista se elämä täällä Espanjassa sitten loppujen lopuksi on. Tiesin, että tänne lähdetään elämään normaalia elämää, mutta en oikein osannut koskaan ajatella sitä, että minkälaista se sitten lopulta oikeasti on. Nyt mä tiedän.
Päivät täällä kuluu samalla kaavalla kuin Suomessa. Kahvin keittää eri äiti ja mä tulen koulun jälkeen eri kotiin, mulla on eri kaverit, eri kieli ja eri perhe, muuten elämä kulkee samalla tavalla. Arki on aivan yhtä väsyttävää ja odotan viikonloppuja ihan samalla innolla kuin Suomessa.

Hi, my name is whatever you call me

Koulussa mun nimen kanssa menee vielä vähän hi my name is whatever you call me-meiningillä :D

Mä olen rakastunut Espanjaan. Mua ette varmasti saa kotiin sitten ensi kesänä, ellei joku kanna mua sinne lentokoneeseen. Silloinkin saattaa olla vähän epävarmaa se mun Suomeen asti päätyminen. 

Ensimmäinen viikko koulua takana ja suoraan sanottuna oon ylittänyt omat odotukseni. Selviydyin erittäin mainiosti, vaikka itse sanonkin. Pari kertaa meinas itku purskahtaa, mm. silloin kun eksyin, mutta muuten kaikki meni hyvin. 

Ens viikolla mua tuskin enää jännittää se kouluun meneminen, mulla on siellä kavereita ja välillä tajuan jopa jotain tunneilla. Matematiikka, historia, espanja (!!!), PIN sekä ranska (jota en koskaan aikaisemmin ole opiskellut..) menee aika kaukaa yli mun ymmärryksen, mutta CNC, ekonomia, liikka ja filosofia sujuu välillä. Ja sujumisella siis tarkoitan sitä, että tajuan mistä tunnilla puhutaan ja osaan pään sisällä miettiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. 

Englannin tunnit on ihania helpotuksia kouluviikkoon. Suoraan sanottuna luokion ekaluokkalaiset on täällä englannissa keskimäärin samalla tasolla, kuin Suomessa lapset silloin kolmosella kun se englannin opiskelu alkaa. Sainkin tänään suuret suosionosoitukset (vihellyksiä, kohteliaisuuksia ja taputuksia) luettuani yhden kappaleen englanniksi ääneen :D haha, ihan kiva loistaa edes yhdessä oppiaineessa. 

 Host-äiti ja laika <3

Kirppari.

Sama kuu siellä toisessakin kodissa näkyy :)

Napsin äsken nämä muutamat kuvat, kun käytiin vähän ulkona host-äidin kanssa. Kuvat on siis meidän kodin läheltä, kotitaloa ei kuvissa näy. Täällä on ihan sairaan mageita grafiitteja kaikkialla, ja ajattelinkin käydä kuvailemassa niitä vaikkapa sunnuntaina. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Ylläoleva biisi soi aina salilla, nyt törmäsin siihen spotifyssa

Ensimmäinen kunnon koulupäivä tänään meni ihan loistavasti. En mä niiden opettajien puheista mitään selvää saanut ja oppitunneilla ihmettelin vaan että mitä täällä nyt tapahtuu. Tärkein kuitenkin onnistui, eli tutustuin luokkakavereihin. Kaikki oli ihanan innostuneita ja kuorossa harjoittelivat sanomaan mun nimeä :D. En myöskään joutunut viettämään hetkeäkään yksin, koska heti aamusta kolumbialainen Linda otti mut suojiinsa ja tutustutti muihin ja kierrätti ympäri koulua.
Erittäin hyvin onnistuneen koulupäivän jälkeen olikin aika lähteä koulubussilla kotiin. Näin oikean bussin, ja sen ikkunassa lapun jossa luki "Juan Carlos". Oikea bussi siis. Varmistin whatsapissa vielä host-äidiltä, että bussi on varmasti menossa oikeaan suuntaan, sillä en missään nimessä halunnut eksyä.
No bussi täyttyi ennen kuin ehdin sinne sisään, ja käskettiin odottamaan seuraavaa. Seuraava bussi ajoikin paikalle muutaman minuutin päästä. Tyytyväisenä kiipesin kyytiin ja yritin vielä varmistaa kuskilta, että varmasti ollaan menossa oikeean paikkaan. Jotain se höpötti Juan Carlosista ja primerosta, erotin sanan sí ja menin muiden oppilaiden sekaan istumaan.
Jo noin 10 minuutin matkaamisen jälkeen maisemat ei enää näyttänytkään yhtään tutuilta ja pieni epäilyksen tunne alkoi pikkuhiljaa heräämään mun sisällä. Jatkoin kuitenkin bussissa, koska luotin ymmärtäneeni kuskin sanat oikein.
Jossain vaiheessa käännyttiin sitten moottoritielle ja siinä vaiheessa mun paniikki kasvoi ja tajusin etten varmastikaan sitten ole oikeassa bussissa. Bussi jatkoi Jerezin läheisiin pikkukyliin ja mentiin koko ajan vaan enemmän maaseudulle. Tässä vaiheessa lähetin host-äidille viestin, ettei mulla ole hajuakaan missä olen.
Siellä mä istuin paniikista lamaantuneena ja mun päässä oli vaan yks ajatus "miten pääsen kotiin". Ja tosiaan tässä vaiheessa koti minne halusin ei ollut enää koti täällä, vaan ihan Suomessa. Siinä kun nieleskelin kyyneleitäni niin joku tyttö tuli kysymään multa, että minne oikein oon menossa, sillä bussissa oli enää n. 10 oppilasta, ja oltiin jossain ihan peltojen keskellä. Yritin selittää, minne oon matkalla, mutta olin niin paniikissa että puhuin varmaan saksaa, englantia ja espanjaa sekaisin.
Samalla hetkellä kun yritin selittää määränpäätäni muutamalle avuliaalle oppilaalle, host-äiti soitti. Enpä sillekkään osannut mitään sanoa vaan heitin puhelimen mua auttamassa olleelle pojalle. Mun onnekseni se selvitti mun host-äidille, missä ollaan ja hoiti asiat bussikuskin kanssa niin että se vie mut jonnekkin mistä mun host-isä tulee sitten hakemaan mut autolla kotiin. Tässä vaiheessa olisin ollut valmis palvomaan maata sen pojan alla. Toivottavasti tavataan vielä, että voin kiittää uudestaan.
Muiden oppilaiden jäätyä pois bussista kuski ajoi mut jonnekkin ja ilmoitti vaan, että jää tässä pois tunnet ilmeisesti ton miehen tuolla. Jäin pois bussista ja host-isä tuli heittämään mulle yläfemmat ja sitten ajettiin kotiin. Host-isä nauroi kyyneleet silmissä mun retkelle koko matkan ja oikeesti pelkäsin, että kohta ajetaan ulos tieltä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin kotiin suoraan ruokapöytään.

Illalla menin vielä salille päästämään paineita ja luulen tunnistaneeni mun luokkalaisen pojan. No jos ei ollut se niin varmasti käsitti mun hymyn erittäin huonoksi iskuyritykseksi, jos oli niin propsit mulle!

Mä elän mun unelmaa

Kuukausi Espanjassa, kuukausi aurinkoa, kuukausi uutta kieltä, kuukausi uusia kokemuksia, kuukausi vastoinkäymisiä ja iloja, kuukausi kaukana kotoa ja kuukausi ilman teitä. Tänään mä olen viettänyt kuukauden täällä. Tänään mulla on edessä vielä yhdeksän ja puoli samanlaista.
Oon sopeutunut uuteen perheeseen hyvin, ja oon täällä Jerez de la fronterassa mielettömän onnellinen. Kaikki sujuu, eikä mulla sen suuremmin ole koti-ikävää. Ylihuomenna alkaa koulu, ja se jännittää aivan sairaan paljon. Yritän nauttia vielä näistä viimesistä lomapäivistä nukkumalla pitkään ja vaan olemalla.
Tänään mä oon miettinyt paljon kotia. Oon myös miettinyt sitä, miten mun fiilikset on vaihdellu tän kuukauden aikana ihan laidasta laitaan. En oo koskaan ennen kokenut tällästä tunteiden vuoristorataa.
Yhtenä hetkenä mulle iskee haikee olo, enkä edes tiedä miksi. Se haikee olo saattaa tulla yhdestä lauseesta, minkä joku sanoo, yhdestä kuvasta minkä nään jossain. Välillä se tulee ei mistään.
Seuraavana hetkenä mä oon niin onnellinen, etten oo koskaan ollut yhtä onnellinen. Mä istun mun host-perheen kanssa ja nauran jollekkin, mitä joku on sanonut espanjaksi. Se tekee mut onnelliseksi. Ne hetket, kun tajuan että mä ihan oikeesti ymmärrän tätä kieltä jo.
Vaikka tiedän, että mulla tulee vielä niitä vaikeita hetkiä täällä, oon maailman onnellisin siitä että mä lähdin tänne. Mä elän mun unelmaa, asun ulkomailla. Ja just se, että elän unelmaani on se, minkä yritän muistaa niinä hetkinä kun se haikeus iskee.

Hymy herkässä

Oh how time flies by! Ensimmäinen viikko uudessa perheessä on  melkein ohi. Voin sanoa, että mulla on jo nyt tosi kotoisa olo täällä. Kaikki on lähtenyt tosi hyvin käyntiin perheen kanssa.
Koulu alkaa vasta maanantaina, joten mulla on vielä lomaa. 14 ja puoli viikkoa kesälomaa oon viettänyt tänä vuonna, en tosiaan valita siitä. Varsinkaan, kun tiedän sen loman olevan ensi kesänä huomattavasti lyhyempi..
Päivät on kulunut host-perheen kanssa, ihan perheeseen ja lähiympäristöön tutustuessa. Oon oikeestaan viettänyt aika paljon aikaa host-siskon ja sen kavereiden kanssa. Mitäs siitä että ne on mua kolme vuotta nuorempia.. :D Lisäks koko ajan ovesta lappaa sisään serkkuja ja muita, että täällä ei ainakaan porukka pääse loppumaan kesken.
Maanantaina sain vihdoin käyttöön espanjalaisen liittymän ja uuden puhelimeni. Elämä helpottu huomattavasti, kun on taas netti käytössä kaikkialla ja kavereihin saa heti yhteyden kun siltä tuntuu. Eniten tosta netistä puhelimessa on hyötyä siten, että voin tarkastaa sanoja sanakirjasta koska vaan. Ja sitä mä tarvitsenkin.

Ensimmäisenä iltana kun käytiin kaupassa niin törmättiin host-äidin kaveriin, joka alkoi heti esittelemään lompakostaan kuvia kahdesta pojastaan. No tiistaina sitten tapasin nämä pojat uima-altaalla, ja kävi ilmi että vanhempi pojista käy samalla salilla kuin mä. Sieltähän tuli sitten heti ehdotuksia kaikilta, että mehän voidaan alkaa käymään yhdessä salilla.. Noh katsotaan, katsotaan. Ainakin löyty kutakuinkin omanikästä seuraa :)

Eilen illala koin tähän mennessä varmaan noloimman hetkeni Espanjassa, kun pyörryin ja oksensin keskelle baarin terassia, missä oltiin hostien ja monien muiden kanssa katsomassa vieressä pyörivää lastennäytelmää.. Siinä vaiheessa kun siitä tokenin niin mun ympärillä pyöri vaikka kuinka monta ihmistä, ja kesti pieni hetki tajuta että missä mä oikein olen :D
Ilmeisesti en oo vieläkään tottunut tähän kuumuuteen, eikä se salilla käynti varmaan auttanut asiaa yhtään. Toivottavasti nyt opin tästä jotain ja kiinnitän siihen syömiseen ja juomiseen tästä lähtien vähän enemmän huomiota. Ja tosiaan nyt voin viisaampana neuvoa muillekkin, että muistakaa pitää huolta siitä nestetasapainosta!

Vihdoin onnistuin myös tekemään tärkeän päätöksen Suomeen yhteydenpitämiseen liittyen ja voin vaan todeta, että heti helpottu täällä oleminen. Nyt on paljon rennommat fiilikset, enkä joudu koko ajan miettimään mitä saan sanoa ja mitä en. Helpotusta huomattavissa :)

Ps. pahoittelen huonolaatuisia kännykkäkuvia, mutta täällä tapahtuu koko ajan niin paljon etten edes tajua kantaa kameraa mukana.. :D

Vihdoin täällä

Täällä minä nyt olen lopullisessa kohteessani Jerez de la Fronterassa, uudessa host-perheessä ja uudessa omassa (JEE!!) huoneessa. Aamu ja matka tänne oli jotain ihan kamalaa. Jännitti niin paljon, että meinas tulla aamupalat ylös.. Mun jännitys kyllä sitten katosi samantien, kun tapasin perheen. En vois olla tyytyväisempi!

Host-perheeseen kuuluu siis äiti, isä, 13-vuotias pikkusisko Malena ja ens viikolla saadaan tänne vielä toinenkin vaihtari Brasiliasta! En tiedä, mitä mun omalle huoneelle käy kun se saapuu, pitää nyt nauttia omasta rauhasta ihan varmuuden vuoksi.

Oon siis älyttömän tyytyväinen host-perheeseeni! Vaikuttavat aivan ihanilta. Ensimmäinen yhteinen automatka juna-asemalta kotiin meni perheen laulaessa ja tanssiessa. Kotona mun huone oli täytetty ilmapalloilla ja kaikki oli laitettu valmiiksi. Tosi hyvä yhteinen alku siis :) 

 Hyvin kului kielikurssi Candy Crushia pelatessa.. :D 

The Royal Palace

Kolme viikkoa kielikurssilla on ohi.. En vaan voi uskoa! Toivottavasti loppuvuosi ei mene ihan yhtä nopeesti, muuten voisin olla täällä samantien kaksi vuotta :D

Madrid on ihana, ja jään varmasti kaipaamaan sitä fiilistä, mikä siellä isossa kaupungissa oli. Me haaveiltiinkin jo Anniinan kanssa, että lähetään Madridiin ens kesänä ennen Suomeen paluuta. 

On outoa tietää, etten enää nää meidän kielikurssiporukkaa joka päivä ja että ollaan kaikki nyt eripuolilla Espanjaa. Onneksi meillä joulukuussa tiedossa mahdollisuus lähteä kaikki yhdessä Barcelonaan viikoksi! Äiti tai miksei joku muukin, tässä sulle hyvä joululahjaidea, matka Barcelonaan ja vähän matkabudjettia ;)

Kuvat Madridista :)

Materialismionnellisuus

Välipala puistossa :)

Uusi puhelin, muttei sopivaa simkorttia, uudet levikset ja paljon naurua. Hyvä päivä takana.
Tänään mietin että mikä siinä on, kun on aivan sama kuinka surullinen, väsynyt tai ärsyyntynyt oon niin heti kun kävelen yhdestäkin kaupasta ulos muovipussi kädessä mä suunnastaan säteilen onnea? Se on sitä materialismionnellisuutta, ja että mä rakastan sitä.

<3

2952 kilometriä meidän välillä

Kuvat lauantain päiväretkeltä Segoviasta :)

Segovia

Päästiin käymään oikeessa, mun mielestä aivan mielttömän siistissä linnassa Segoviassa! 

 Mun on pakko saada tämmönen parveke!! 

Henkinen ja fyysinen väsymys. Tällä hetkellä oon mielettömän onnellinen noista 2952 kilometristä, mitkä on mun ja Suomen välillä. Semmonen paskamyrsky yltää silti tänne asti sieltä.

Viikonloppu oli ja meni, tai viimeisiä viedään. Lauantai-ilta oli mahtava, nyt väsyttää. Unta viime yönä tuli pari tuntia ja kouluhommat odottaa mua tossa vieressä.

Kaiken tän väsymyksen ja ärsytyksen keskelläkin hymyilen. Mun on hyvä olla täällä. Vähän vaan tekee mieli ruisleipää ja oivariinia.