Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Mä palasin Suomeen jo 28. kesäkuuta. Mua harmittaa, että blogi jäi niin sivuun, varsinkin vuoden lähestyessä loppuaan. Mä olisin halunnut kirjottaa tänne enemmän mun fiiliksistä ja kaikesta siitä, mitä tapahtu.
Viimeiset kuukaudet oli kaikessa kauheudessaan niitä kaikista parhaita aikoja. Lähestyvä kotiinpaluu ahdisti, mutta samaan aikaan tapahtu niin paljon kaikkea kivaa ja kaikki oli paremmin kun ikinä. Olisin antanu mitä vaan, että mun ei olis tarvinnut lähteä.
Tänään oon ollut tasan kaksi kuukautta Suomessa. Oon jo periaatteessa tottunut kaikkeen täällä, koulukin alko ja kaikki on melkein niin kuin  ennen vaihtoa. Välillä mut kuitenkin täyttää semmonen kaipuu, että tuntuu niinkuin räjähtäisin.
Mä kaipaan Espanjasta kaikkea. Mun perhettä, kavereita, poikaystävää, ruokaa, lämpimiä ilmoja, Jereziä. Ja uskokaa tai älkää, mutta mä oon surullinen, etten alota koulua mun espanjalaisten luokkakavereiden kanssa.
Suomi on ihan erilainen, kuin ennen vaihtoa. Tai ei Suomi oikeesti minnekään ole muuttunut. Mä vaan nään tiettyjä asioita eritavalla. Ehkä se on ihan hyvä.
Jätän blogin näkyviin, tuskin enää tänne postailen. Tai mistä mä sen tiedän. Ehkä mun joskus tekee mieli purkaa tänne jotain ajatuksia vaihdosta.
Nyt kuitenkin tältä erää mä haluun kiittää teitä kaikkia, jotka jaksoitte lukea mun juttuja! Erityiskiitos menee kaikille teille, jotka ootte tullut ihan livenä sanomaan, että ootte lukenut mun blogia. Mä oikeesti arvostan sitä, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Kiitos!

Vinkkejä tuleville vaihto-oppilaille

Vuosi sitten, kun mulla oli vielä koko vaihtovuosi edessä, olin näihin aikoihin jo ihan stressantunut. Lähtö oli vasta elokuussa, silti mietin päivittäin mitä pakata mukaan vaihtoon lähdettäessä, minkälainen on mun hostperhe, mitä tapahtuu ensimmäisinä päivinä jne jne. Mun pää oli täynnä kysymyksiä tulevasta vaihtovuodesta. Mä halusin tulla jakamaan muutamat ihan yleiset vinkit tuleville vaihto-oppilaille, toivottavasti joku eksyy nämä lukemaan ja ehkä jopa hyötyy näistä.

Yleistä; kohdemaa, elekrtoniikka, henkkarit yms. 

1. Yritä edes vähän opiskella/muistella kohdemaan kieltä.
Mähän lähdin Espanjaan niin, etten ollut moneen kuukauteen kuullut sanaakaan espanjaa, viimeks joskus toukokuussa koulussa espanjantunnilla, ja lähdin siis elokuun puolessa välissä Espanjaan. Kuuntele musiikkia kohdemaan kielellä, kato leffoja jne.

2. TUTUSTU KOHDEMAAHAN!!
Kyllähän mä olin Espanjassa pienempänä lomaillut ja koulussa ja Serranon perheestä jotain oppinut, mutta oli silti niin paljon perusjuttuja, joita en tiennyt. On oikeesti noloa tulla kohdemaahan tietämättä yhtään mitään kulttuurista ja tavoista. Muutenkin itselle tulee varmempi olo, kun tietää valmiiksi juttuja.

3. Varmista, että lähdet vaihtoon toimivan puhelimen, läppärin, kameran yms. kanssa.
Oli siis suoraan sanottuna aivan perseestä lähteä vaihtoon rikkinäisen puhelimen kanssa. Suosittelen hoitamaan elektroniikka puolen kuntoon ennen lähtöä.

4. Ota mukaan passin lisäksi muu kuvallinen henkilötodistus + KAKSI pankkikorttia.
Espanjassa kysytään kuvallista henkilötodistusta jokaikinen kerta, kun maksat jotain kortilla. Olis siis ihan kiva, jos ei tartteis raahata sitä helvetin passia jokapaikkaan... Muutenkin vähän kuumotuksissa ollut, että jos se vaikkapa illanvietossa häviää. JA PANKKIKORTTI!! Exploriuksen tiedotustilaisuudessa ei tosiaan turhaan kehotettu ottamaan mukaan kahta pankkikorttia. Ei nimittäin ollut mitenkään hirveen kiva venailla uutta pankkikorttia kun sen ensimmäisen hävitin... Ja jos täytät 18 vaihtovuoden aikana, kannattaa hommata omat nettipankkitunnukset ennen lähtöä t. minä, joka joudun nyt täysi-ikäisyyden koitettua arvailemaan aina tilin saldoa...


Pakkaaminen: vaatteet, kosmetiikka yms.

1. Aloita pakkaaminen ajoissa.
Kannattaa ihan oikeesti alottaa hyvissä ajoissa se pakkaaminen ja miettiä tarkasti mitä ottaa mukaan. Jos et jotain vaatetta Suomessa käytä, tuskinpa käytät vaihdossakaan. Mähän siis itse pakkasin päivää ennen lähtöä ja pakkasin kaikkea niin turhaa ja ennen kaikkea tyhmää mukaan.

2. Ota mukaan kaikki lempivaattet.
Mua jäi pitkäksi aikaa harmittamaan, etten ottanut mm. sen hetkistä lempparipaitaa mukaan. Äiti kyllä myöhemmin lähetti sen postissa ja tottakai se paketti hävis. Sinne meni lempparipaita :( Suosittelen siis ottamaan mukaan ne vaatteet missä parhaiten viihdyt ja mitä eniten käytät. Ne sä varmasti haluat myös Suomen ulkopuolella laittaa päälle.

3. Pakkaa mukaan monenelaisia vaatteita.
Niiden lempparivaatteiden lisäks kannattaa pakata mukaan mm. urheiluvaatteet (ihan kunnon lenkkarit jne.), biksut/uimahousut, jotain juhlavaa ja asiallista (ja tytöille korkkarit!!). Meillä oli esimerkiks ihan mun ekoina viikkoina täällä häät ja mua ilmoitettiin asiasta edellisenä iltana. Mun onnekseni olin ostanu Madridista häihin hyvin sopivan mekon, muuten en tosiaan tiedä mitä oisin tehnyt.

4. Shampoot, pesuaineet, yms.
Kannattaa ostaa mukaan valmiiksi kaikki mahdolliset shampoot, hoitoaineet, rasvat yms. koska ei oo kiva olla ilman tommosia perustavaroita ekoina päivinä.

5. Kosmetiikka, vitamiinit ja lääkkeet.
Jos sulla on jotain erityisiä vakkarimeikkejä yms, suosittelen ostamaan ne valmiiksi mukaan niin, että pärjäät niillä ainakin ekat kolme viikkoa. Lisäksi kaikki lääkkeet ja mahdolliset ravintolisät kannattaa raahata Suomesta. Mulla loppu migreeniä ehkäisevät ravinnelisät heti ekoina päivinä, ehdinkin siinä muutamat ihan kunnon migreenit kärsiä ennen kun sain Suomesta kyseistä ravinnelisää postitse... Muutenkin alussa on ihan hirveetä sairastaa, mulla ainakin siinä alussa tuli hirveä koti-ikävä, kun makasin vieraassa paikassa yksin migreenin kourissa sängynpohjalla. Ei kiva.

6. Mahdolliset oppikirjat, sanakirja.
OTA MUKAAN KOHDEMAAN KIELEN SANAKIRJA!! Helpottaa huomattavasti arkea. Tätäkään en siis ennen lähtöä tajunnut ja äiti mulle sitten joutui suomi-espanja sanakirjan lähettämään postissa.
Ja jos oot opiskellut Suomessa kohdemaan kieltä aiemmin, kannattaa ottaa ne oppikirjat mukaan. Mä nimittäin jätin espanjankirjat kotiin Suomeen ja kun tajusin, että niistä ois ihan kivasti apua niin äiti ne mulle lähetti tänne. Noh, tottakai se paketti joka postissa hävis oli just se joka sisälsi mun lempparipaidan, lempparihousut sekä ne järkyttävän KALLIIT espanjankirjat...

Ja viimeiseksi se kaikkein tärkein;

ÄLÄ STRESSAA TURHAAN ETUKÄTEEN. 
Ihan oikeesti. Voin luvata, ettei se vaihdon stressaaminen auta yhtään. Mähän ite kätyin suunnilleen jokaisen yön viime kesänä siihen, että itkin kaikesta mahdollisesta. Perheen, kavereiden, silloisen poikaystävän jne jättämisestä, siitä että mitä jos en opi espanjaa yms. Siis se stressaaminen ja itkeskely on IHAN turhaa. Itkekää sitten lentokentällä tai -koneessa. Nauti vikoista hetkistä Suomessa ja tee kaikkea kivaa!
Vaihtovuosi on ainutlaatuinen kokemus, eikä mikään vedä sille vertojaan. Vaikka tähän vuoteen on mahtunut myös mun elämän vaikeimpia hetkiä, mä en silti vaihtais minuuttiakaan pois. Oon kasvanut henkisesti niin paljon. Ja niin hassulta kun se kuulostaakin, mun piti oikeesti lähteä pois kotoa näinkin pitkäksi ajaksi oppiakseni arvostamaan kotia ja kaikkea mitä siellä on.

34 päivää

Taas on ehtinyt hujahtaa jonkin aikaa viime postauksesta. En vaan oo ehtinyt kirjottelemaan. Sama tuttu tarina, ei vaan riitä aika kaikkeen. Ihan hyvä näin.
Viime postauksessa mainitsinkin, että mulla oli kivoja suunnitelmia pidennetylle viikonlopulle. Lähdin siis Malagaan moikkaamaan mun isoäitiä! Niille, jotka eivät tiedä niin mun isän puolen isovanhemmat asuu siis osan aikaa vuodesta aina Malagassa.
Mun oli tarkoitus lähteä vappuaattona 12 aikaan lähtevällä junalla ensin Sevillaan ja siellä vaihtaa junaa ja jatkaa Malagaan. Noh, tapani mukaan kuitenkin saavuin juna-asemalle noin kymmenen minuuttia ennen junan lähötä, enkä enää saanut lippua junaan. Odottelin siellä sitten kolmisen tuntia seuraavaa junaa. Onneks mun kaveri tuli pitämään mulle seuraa ja vietettiin ihan hauska iltapäivä siellä tulikuumalla juna-asemalla.
Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ihan omaa sukulaista haha. Syötiin hyvin, kävin rannalla ja käytiin shoppailemassa. Oli ihanat pari päivää Malagassa. Sain myös vietyä pari talvitakkia ja muita vähän paksumpia vaatteita isoäidille Suomeen vietäviksi. Loput pidennetystä viikonlopusta menikin Jerezissä kavereiden kanssa ja rannalla.
Seuraava viiikko meni koulussa kaikkien ollessa ihan innoissaan, sillä perjantaina alkaisi (tosin vasta epävirallisesti) kauan ja hartaasti odotettu Feria!! Feria on siis jokavuosi järjestettävä juhla Jerezissä. Perjantai ja lauantai oli epävirallisia päiviä, mutta nautittiin niistä kyllä ihan samalla tavalla kuin lopuistakin päivistä.
Keskiviikkona muista päivistä poiketen olin perheen kanssa. Sain  vihdoin pukea mun hostäidin tekemän ihana flamenco-mekon!! <3 Rakastuin... Keskiviikkona oli siis Día de la Mujer ja lähes kaikki naiset pukeutui flamenco-mekkoihin.

Maanantai, tiistai keskiviikko ja torstai kului omaa lomaa koulusta viettäen ja Feriasta nauttien. Torstai yönä mulle kuitenkin nousi järkyttävä kuume. Menin kotiin jo neljän aikoihin aamulla ja hautasin itteni kolmen peiton alle.
Kun mulla sitten perjantai aamunakin vielä sitä kuumetta oli, niin lähdin ihan suosiolla hostien kanssa rantatalolle loppuviikoksi.
Tää viikko on mennyt ihan normaalisti koulussa, salilla ja kavereiden & perheen kanssa. Viikonloppuna ollaan otettu vaan rennosti enkä oo kun pikasesti pyörähtänyt näkemässä muutamia kavereita.
Tultiin tässä just kotiin kun olin hostvanhempien kanssa viettämässä sunnuntaita tuttujen mökillä. Tuntuu hassulta sanoa mökki, koska näiden mökit ei vastaa suomalaisia mökkejä ollenkaan. Oon kuitenkin tullu siihen tulokseen, että mökki on paras sanavalinta.
Nyt yritän nauttia täysillä vielä näistä viimeisistä 34 päivästä ja olla miettimättä sitä, että kohta oon jo Suomessa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

Una aventura es más divertida si huele a peligro

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa. Hyvä kun ehti henkeä vetää. Pakko kyllä myöntää, että tää viikonloppu oli paras vähään aikaan, vaikka kokoajan piti olla tekemässä jotain. 

Perjantaina vietettiin mun kavereiden Sorayan ja Claudian synttäreitä. Mun mielestä on kiva, kun täällä juhlienjärjestämiseen pystyy vuokraamaan vaikka minkälaisen paikan ja ne on vielä yleensä tosi halpoja.

Usein käytäntönä on, että kaikki maksaa muutaman euron vuokrasta, ettei juhlien järjestäjän harteille jää kaiken maksaminen. Monesti myös lisämaksua vasten saa juoda niin paljon (mitä ikinä sitten haluaakaan juoda, limua tai alkoholia) kun tekee mieli. Tosin, en usko, että Suomessa ilmaiset juomat-periaate toimis ihan yhtä hyvin kun täällä...

Lauantaina juhlittiinkin sitten mun kaverin Adrianin synttäreitä vähän pienemmällä porukalla. Mä ja muuta muu tosin liuettiin paikalta aika pian sen jälkeen kun oltiin ahdettu ittemme täyteen ruokaa ja kakkua. Mä olinkin kotona jo yhden aikoihin. Perjantain juhlinta vei veronsa. Mä en vaan pysty nukkumaan kunnolla, jos pääsen kotiin seitsemän aikaan aamulla. Ihan sama kuinka väsynyt oon. 

Sunnuntaina herättiin perheen kanssa aikasin ja suunnattiin hostserkun Aaronin primera comunión-juhlaan. Tää on siis vähän Suomen rippijuhlia vastaava juttu, muttei kuitenkaan sama asia. Anyways, googlettakaa jos kiinnostaa enemmän juhlan merkitys. 

Mun mielestä parhaita päiviä täällä on ne päivät, kun mennään jonnekkin sukujuhliin hostien kanssa. Tuntuu hassulta sanoa, että mun mielestä täällä sukujuhlat on ihania, mutta kun ne oikeesti on. Paikalla on aina mieletön määrä porukkaa, kaikki on ilosia, saa hyvää ruokaa, paljon tuttuja ja mä aina nauran mahani kipeeksi. Muutenkin arvostan tosi paljon vapaa-aikaa, jonka saan viettää host-perheen kanssa. 

Tällä viikolla mulla on enää yksi koulupäivä, koska torstai ja perjantai on vapaata. Loppuviikolle on kivoja suunnitelmia, enkä malttais enää huomenna mennä kouluun, varsinkaan kun ulkona paistaa jokapäivä aurinko ja asteita on noin kolmekymmentä... :)

Ps. Yhden päivän verran vajaat kaks kuukautta ja oon jo Suomessa...

Semana Santa

Jeesus. 

Hmm... Kuk Klux Klan?

Rallikuski hehehe

Hilla <3

Minä, Hilla & Anne. Ihania tyttöjä :)

Nyt on pääsiäislomat lomailtu ja huomenna koittaa koulunpenkille palaaminen. Meillä on ollut koko viikko lomaa ja en voi uskoa, että huomenna pitää herätä seittemältä kun oon tässä muutamana aamuna kotiutunut siinä kuuden tai seitsemän aikaan aamulla...
Loma on ollut tosi kiva. Viime viikon perjantaina käytiin kattomassa epävirallisia pääsiäiskulkueita, sunnuntaina kun Semana Santa virallisesti alkoi olin perheen kanssa keskustassa ja viikolla käytiin lähes joka päivä katsomassa keskustassa isoja kulkueita kavereiden kanssa. Keskiviikkona muu perhe lähti rantatalolle ja mä jäin yksin kotiin muutamaksi päiväksi.
Torstaina oltiin aamuun asti katsomassa kulkueita kavereiden kanssa. Oli kyllä jalat aika muussina kun vihdoin pääsin kotiin monen monen tunnin kävelyn ja seisoskelun jälkeen. Musta toi torstai oli kaikista kivoin päivä katsoa kulkueita, ne oli paljon vaikuttavampia ja hienompia yöllä.
Perjantaina aamulla kun olin nukkunut vajaat kolme tuntia hostisä tuli hakemaan mut rantatalolle. Perjantai menikin nukkuessa ja voimia kerätessä. Lauantaina menin viereiseen kaupunkiin Coniliin viettämään päivän Cadizista tulleiden Annen ja suomalaisten Hillan ja Ellenin kanssa. Oli ihanaa kierrellä pikkuisia turistikauppoja, vaikken mä mitään muuta kun jätskiä ostanutkaan.
Perjantaina illalla hostserkku Miguel sai mut suostuteltua lähtemään viereiseen kylään Vejeriin. Vejerissä oli bileet, koska tänään sunnuntaina siellä vapautetaan härkä ja muuta tosi espanjalaista touhua. Iltaruuan jälkeen täti heitti meidät Vejeriin ja mentiin puistoon muiden nuorten sekaan. Myöhemmin porukka kerääntyi yhdelle kadulle, jossa oli DJ. Hyvä meno ja kaikki tanssi aamuun asti.
Tultiin äsken kotiin rantatalolta ja nyt vaan lepäilen ja valmistaudun henkisesti siihen, että huomenna pitää taas raahautua kouluun... Täällä kaikki hyvin ja oon erittäin onnellinen.

VIDEOPOSTAUS

Semmosta tällä kertaa. Toivon kovasti, etten vaikuta ihan idiootilta... :) Niille, jotka ei jaksa/pysty videoa katsomaan niin selitän Semana Santasta ja kuulumisia ihan yleisesti. Hyvää viikko kaikille!

215 días

Tänään mulla tulee täyteen 215 päivää Espanjassa. 215 päivää täynnä onnea, iloa, rakkautta, surua, ikävää ja ennen kaikkea uusia asioita. Tänään mä oon muistellut sitä kaikkea, mikä on mahtunut näihin seitsemään kuukauteen.
Muistan vieläkin ihan elävästi ne fiilikset, mitkä mulla oli 17. elokuuta 2013, kun se lentokone vihdoin ja viimein nousi Suomen mantereelta ja mun vaihtovuosi alkoi. Aiemmin kuvittelin, että olisin innoissani ja en malttaisi pysyä paikallaan kun lähtö koittaa. Enpä todellakaan ollut. Teki mieli kääntää lentokone ympäri ja palata Suomeen. Mä olin suoraan sanottuna kauhuissani. En tiennyt mitä ajatella ja miten päin olla.

Madridiin savuttaessa pikkuhiljaa se kamala epätodellisuuden ja epätoivon tunne alkoi väistymään. Oli kesä, asteita lähes 40, iso uusi kaupunki ja muita vaihtareita. Kolme viikkoa kielikurssilla Madridissa meni älyttömän nopeasti. Olin kyllä niin onnellinen, että mulla oli suomalainen Anniina siellä tukena ja turvana <3

Seitsemäs syyskuuta aamulla alkoi mun matka Jereziin. Olin ihan paineissa, ja kirjoitinkin blogiin jälkeenpäin, että meinas tulla aamupalat ylös junassa kun jännitti niin pirusti. Cadizin juna-asemalla mua oli vastassa mun ihana host-perhe (en tosin vielä silloin tiennyt miten ihana perhe mulla täällä on hihi) ja aluevalvoja. Tervehtimisen jälkeen lähdettiin perheen kanssa autolla Jereziin.
Ensimmäisen viikon Jerezissä vietin lomaillen ja perheeseen tutustuen. Hoideltiin yhdessä perusasioita mm. hankittiin mulle puhelinliittymä, salikortti, opeteltiin yhdessäelämistä ja mua tutustutettiin sukulaisiin, kavereihin ja naapureihin.

17. syyskuuta alkoi koulu. Mun ensimmäisestä koulupäivästä ja sen jälkeisestä kamalasta seikkailusta voi lukea täältä. Oikeestaan suoraan ensimmäisestä päivästä lähtien oltiin Lindan kanssa kun paita ja peppu. En nyt jälkeenpäin mietittynä ymmärrä, miten meillä synkkas niin hyvin alusta asti, vaikkei meillä ollut oikeestaan edes yhteistä kieltä. Mun espanja oli mitä oli ja Linda ei oikeestaan puhu englantia. Haha, muisteltiin just pari päivää sitten kuinka alussa meidän kommunikointi oli suunnilleen tälläistä:
Linda: Vamos al baño?
Minä: katon Lindaa ihmeissäni ja mietin, mitä se just sano
Linda: Tu y yo. Vamos. Go to the toilet?

Olin siis oikeesti ihan hukassa espanjan kanssa, kun tulin Jereziin. Aika nopsasti kuitenkin aloin ymmärtämään paikallista murretta ja sain puheen nopeudesta huolimattakin selvää asioista.
Lokakuussa elämä alkoi jo vakiintumaan. Olin tottunut ajatukseen, että asun Espanjassa. Perhe rupes tuntumaan omalta, sain uusia kavereita, kieli alkoi sujumaan paremmin jne. Marraskuussa viimeistään olin jo ihan kuin kotona.

Joulun lähestyessä iski oikeestaan ekaa kertaa isompi koti-ikävä. Onneksi siitäkin selvittiin muutamassa päivässä ja lopulta se joulu meni ilman suurempaa koti-ikävää. Joulukuussa vietettiin kavereiden kanssa kaikki viikonloput Zamobombista nauttien.

Tammikuussa jatkui koulu ja palattiin takaisin arkeen. Mun kanssa asustellut Samanta palasi Brasiliaan tammikuun lopussa ja sain viimein tän huoneen kokonaan itelleni.
Helmikuussa juhlittiin Lindan 18-vuotis synttäreitä, kävin koulua, vietin aikaa rantatalolla ja olin perheen sekä kavereiden kanssa. Helmikuussa tuli kova paikka, kun koitti Suomessa olevien kavereiden aika tanssia Wanhat. Facebook sekä instagram olivat täynnä prinsessakuvia. Tässä vaiheessa iski todellisuus naamaan. Mä en tule tanssimaan mun nykyisten lukiokavereiden kanssa Wanhoja.
Noh, positiivisuutta kehiin. Ens vuonna koittaa mun vuoro ja pääseepähän ainakin kaikki kaverit katsomaan mun Wanhoja, kun niillä ei ole enää omia tanssittavina.

Maaliskuussa en ookaan sitten varmaan muuta tehnyt, kuin laskenut päiviä mun 18-vuotis synttäreihin. Ensi viikon tiistaina koittaa vihdoin ja viimein se päivä, kun musta tulee täysi-ikäinen. Enää en malttaisi odottaa...
Synttäreiden odottelun lisäksi maaliskuuhun on mahtunut myös Cadizin karnevaalit, synttärijuhlia sekä ekoja kunnolla lämpimiä päiviä. Tänään on virallisesti kevään ensimmäinen päivä ja huomenna, perjantaina, järjestetään Jerezissä varmaan tuhat eri Fiesta de la Primavera:aa.

Tällä hetkellä fiilikset on kipeenä olosta huolimatta ihan mahtavat ja sika onnelliset. Mä aion nauttia näistä 100 päivästä, jotka mulla on vielä täällä jäljellä. 28. kesäkuuta koittaa päivä, jona mä lähden kotoa mennäkseni kotiin.
Onnekseni mä tiedän, että mulla tulee olemaan aina koti myös täällä Jerezissä. Mun perhe on tehnyt mulle todella selväksi, että voin tulla tänne ihan milloin haluan. Ja yhden asian mä tiedän varmasti ja se on että mä todellakin palaan tänne uudestaan.
Espanjalla ja etenkin Jerezillä on nykyään erityinen paikka mun sydämessä. Kesäkuun lopussa mä tuun jättämäään mun nykyisen elämän taakse, mutten ikinä tule unohtamaan sitä kaikkea mikä mulla on täällä. Vaihtovuosi on ollut kaikkien vaikeuksiensa kanssa mun tähänastisen elämän paras kokemus, ja kovin helpolla tästä ei pistetä paremmaksi.

Rento maanatai

Tänä aamuna heräsin ihan kamalaan oloon, silmät ei meinannut pysyä auki, nenä vuosi ja oli hirveän flunssainen olo. Hostäitin käskystä jäin kotiin ja painuin takaisin nukkumaan. Muutaman tunnin unien jälkeen olokin oli vähän parempi.
Vilustuin varmaan eilen, kun oltiin Cadizissa karnevaaleissa perheen kanssa. Nimittäin tällä punahilkalla oli tuuliseen päivään nähden ihan liian vähän vaatetta päällä...
Perjantai meni Lindan veljen yllätyssynttäreillä, lauantaina suuntasin heti aamusta salille ja illalla käytiin vaan syömässä ja kävelyllä mun kaverin Danin kanssa. Sunnuntaina suunnattiin heti aamusta perheen ja  kaveriperheiden kanssa Cadiziin.
Tuleville vaihtareille ihan vinkkinä, älkää hävittäkö pankkikorttia. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, niin oon onnistunut hävittämään pankkikorttini. Uuden kortin saaminen onkin näköjään vähän isompi homma sillä sain tänään Nordealta kirjeen, jossa kerrotaan että voin mennä hakemaan kortin pankista. Onneksi Helsinki ja Nordean pankit onkin tässä ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä...
Tän päivän oon vaan makoillut kotona ja nauttinut viimesistä äidin lähettämistä suomalaisista karkeista. Aika nopeesti uppos taas suomalaiset herkut, hups. Huomenna alkaakin sitten taas arki ja koulu.

Y es que me estoy enamorando de ti

Linda 18v. <3

Hymyä, aurinkoa, ystäviä, uusia kokemuksia, onnellisuutta, onnistumisia, rakkautta ja lisää hymyä. Jerezissä on tänään ja eilen paistanut aurinko, asteita yli 20, tuntuu ihan kesältä. Mä en pysty lopettaa hymyilemistä, kun on lämmin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Mä oon onnistunut hävittämään pankkikorttini ja käytin viimeiset rahani siihen, että sain mun uusien Air Maxien tullimaksut maksettua. Tärkeysjärjestys kunnossa. Musta tuntuu, että tää aurinko on saanu mun pään ihan sekasin. Pitkän kylmän ja sateisen jakson jälkeen vihdoin on taas lämmin ja aurinko paistaa. Mä meinasin oikeesti itkeä eilen onnesta, kun vielä kahdeksan jälkeen mulla oli lämmin kun kävelin salilta kotiin.
Nyt mennään jo reilusti yli vaihtovuoden puolen välin, jäljellä vähän päälle kolme kuukautta. En voi uskoa, miten nopeesti tää vuosi on mennyt. Mä voisin vaikka vannoa, että mä oon ollut täällä vasta korkeintaa kaksi kuukautta.
Vietin viime viikonlopun Cadizissa aluevalvojan luona, sillä Cadizissa vietettiin karnevaaleja. Muuten en välittänyt niin paljoa karnevaaleista, mutta lauantai-ilta oli ehkä yksi hauskimpia iltoja ikinä. Lähdin illalla ulos Jerezistä tulleiden kavereiden kanssa. Koko kaupunki oli täynnä, siis ihan oikeasti täynnä, ihmisiä ja kaikki oli pukeutuneet. Ihan kun vappu, mutta noin kymmenen kertaa suurempi ja näyttävämpi.
Karnevaalit jatkuu vielä tänäkin viikonloppuna. Meillä onkin sunnuntaina suunnitelmissa perheen kanssa suunnata Cadiziin isomman porukan kanssa ja kaikki aiotaan pukeutua. En malta odottaa! Niin ihanaa kun kaikki täällä heittäytyy asioihin täysillä mukaan.
Tuntuu muuten hassulta, kun viime viikon aikana tutustuin peräti kahteen suomalaiseen. Toinen näistä tyttösistä asuu Jerezissä ja toinen Cadizissa. Terkkuja Elina ja Hilla, jos satutte lukemaan tätä hahah! Niin outoa puhua suomea pitkän tauon jälkeen.

Oltii host-äidin ja siskon kanssa flamenco-muotinäytöksessä..

...ja katsomassa flamenco-mekkoihin pukeutuneita barbeja!

Rantatalon lähirantaa..

...ja lisää rantaa <3

Lempparitytöt ja minä valmistautumassa acrosport esitykseen.

Cadizin karnevaalien aloitus ilotulitukset.

Turisti Cadizissa. Kuvassa oleva nukke poltetaan perinteenä karnevaalien loppuessa :o

Chirigota. Chirigota on karnevaaleille tyypillinen musiikkiesitys kadulla. Chirigotissa käsitellään usein ajankohtaisia asioita humoristisesti :)

Vähän väsytti kun kotiuiduin karnevaaleista...

Salin jälkeen.

Tämmösen paketin kävin äsken kotiuttamassa postista <3 Kiitos vielä mamma!! 

Tajusin just, että kello on jo puoli kahdeksan ja mun pitää vielä käydä suihkussa sun muuta ennen kun lähden kavereiden kanssa viettämään Lindan veljen synttäreitä. Hyvää viikonloppua kaikille! 

Besitooos <3