Nyt on Real Madridin kotikenttä, pukuhuoneet ja kaikki muu mahdollinen nähty. Tuli oikeesti aika true fudisfani-fiilis Bernabéu stadionilla, vaikken oikeesti ole ollenkaan kiinnostunut jalkapallosta.. Kaikki oli jotenkin kuitenkin vaan niin siistiä. Ja oli kyllä muuten stadionilla kokoa, tuli vähän pieni olo kun tonne mahtuu kuitenkin se reilu 80 000 ihmistä!
Huhuh..
Real Madrid ja pari tyttöstä.
Real Madridin pukuhuoneen peili :D
Illalla käytiin vielä pyörähtämässä keskustassa kattelemassa mulle puhelinta ja muuta mukavaa. Solilla mua ahdisteli smurffi ja sain siltä pusun. Hyi.
Enää 8 päivää Madridissa, sitten suuntana Jerez de la frontera. Elämä on hurjaa, mut eiks sen välillä pidäkin olla? Madridissa kaikki hyvin ja oon saanut nauttia päivästä ilman merkkiäkään koti-ikävästä.
Näytän muuten aivan keharilta näissä kuvissa, kaikkia ei vaan oo siunattu sillä photogeneettisyydellä..
Harkitsen vakavasti hiusten värjäämistä mustiksi.. Hola guapat, hola chicat sun muut viheltelyt ja silmän iskemiset alkaa tulla jo korvista ulos. Tiedän, että mulla on vaaleat hiukset, mutta antakaa mun nyt herrajumala kävellä kadulla rauhassa.
Tänään päätettiin olla laiskoja Anniinan kanssa ja skipata retki Alcalá de Hernaresiin ja mentiin sen sijaan kattelemaan mitä kaikkea kivaa kaupungilta löytyy tällä kertaa. Ja löytyhän sieltä vaikka mitä, valitettavasti lähinnä vaan ruokaa.. Nää jäätelöt, frozen yoghurtit ja muut herkut suorastaan huutaa mun nimeä jokapaikassa. Joten älkää ihmetelkö mikä se vyöryvä pallo Helsinki-Vantaalla 28.6. on, se olen minä :D noei hehe.. Käytiin me eilen lenkillä Alexandran kanssa.
Ps. Löysin tänään mun tulevan aviomiehen Starbucksin kassalta.. :D
Vaikka perjantai-päivä ja ilta mulla meni kotona migreenin kourissa maatessa oli viikonloppu mahtava. Lauantaina päiväretki Toledoon kielikurssilaisten kanssa (oli kyllä oikeesti ihan mielenkiintoinen kaupunki), retken jälkeen suihkun kautta paellalle ja sitten kiertelemään ja ihmettelemään Madridin yöelämää.
Tänään aamulla iski tietyistä syistä vähän koti-ikävä. Alusvaate- ja kosmetiikkashoppailu osottautu mun onneks erittäin hyväksi lohdutuskeinoksi, kun norjalainen kämppiski lähti aamulla mun vielä nukkuessa huvipuistoon. Nyt paremmilla fiiliksillä ens viikkoon :)
Espanjaki rupee pikkuhiljaa onnistumaan, tänään yllätin itseni käymällä kunnon keskustelun kaupanmyyjän kanssa espanjaksi (se kysy onks mun pankkikortissa siru ja vastasin että sí sí).. Kaupasta lähitessä huikkasin vielä "hasta luego", nyt on kyllä ujo suomalaistyttö ylittäny ittensä pahemman kerran. Hehe..
Kuumuudesta kärsineet suomalaisturistit.. :D
Tosiaan ohjelmaan kuului siis ajelu turistijunalla, jeee!!
Toledossa käytiin aivan sairaan hienossa ja isossa katedraalissa.
Vielä eiliset paellat :)
Ps. jos nyt yhtään osasin, niin blogi löytyy nyt bloglovinista, ja sitä pääse seurailemaan täältä!
Vieras kaupunki, ihmiset ja kieli. Ehkä parasta, mitä tiedän! Päivät kuluu aamulla kielikurssilla espanjaa opiskellessa, sen jälkeen harhaillessa ympäri kaupunkia. Mul ei ole mitään valitettavaa, paitsi ehkä toi kissa vois vähän rauhottua. Meillä on viha-rakkaussuhde.
En tiedä mistä helvetistä noi mustat reunat tulee kuviin, mutta koitetaan elää niiden kanssa. Toivottavasti Suomessa on kylmä ja koulu on tylsää.
Aamu makuuhuoneen ikkunasta.
Hehe, oli pakko :D
Zara on vähän eri tasoa, kun Suomessa..
Maailman ärsyttävin, mutta samaan aikaan sulosin kissa :D
Jalat rakoilla, ei ilmastointia, rusketusrajat sandaaleista (tai sitten se on vaan likaa), uusia tuttavuuksia ja mahtavat fiilikset. Aurinko paistaa ja mä oon onnellinen. Kaikki on hyvin, äiti älä huoli :)
Oon rakastunut Madridiin ja ajatukseen siitä, että kohta mäkin asioin kaupassa täysin sujuvasti enkä hämmenny kun joku kysyy multa jotain bussipysäkillä. Rakastan miten ihmiset puhuu toisilleen, miten kaikki on niin ilosia. En kaipaa Suomeen ollenkaan, en vielä.
En tiedä mitä kirjottaa, ei mulla ole edes muita kuvia kun nämä pari mun puhelimesta. Huomenna kannan kameraa mukana, mä lupaan.
Buenas noches a todos! (huomatkaa kauhistunut kissa)
Itkettää, ahdistaa, pelottaa, mutta samaan aikaan hymyilyttää ja jännittää. Mun sisällä on semmonen tunnemyrsky, ettei vastaavaa ole koskaan ollut. Ihan kuin mun sisällä ois kaikki maailman tunteet samaan aikaan.
Oon keskellä vierasta kulttuuria, kieltä, ihmisiä. Mikään ei ole tuttua ja turvallista. Mun maailman turvallisin ja tärkein ihminenkään ei oo enää mun. En todellakaan tunne olevani vielä kotona. En varmaan vielä vähään aikaan.
Mietin tänään, että kuka on keksinyt vaihdon? Ja vielä enemmän mietin sitä, että kuka idiootti haluaa lähteä vaihtoon? Vapaaehtoisesti antaa repiä kaiken turvallisen ympäriltään.
Pahimpia on hetket yksin. Pahimpia on just tälläset hetket, että istun yksin koneella ja mietin asioita. Just tälläsiä hetkiä mun pitäis välttää, mutta ei se oo niin helposti tehty ku sanottu. En jaksa koko ajan yrittää ymmärtää mitä ihmiset puhuu, tarviin rauhaa. Ja just näinä rauhan hetkinä iskee ne pahimmat ajatukset päähän.
Entä jos mä en selviä, entä jos en jaksa tätä vuotta, entä jos haluan luovuttaa jo ennen ku oon alottanut.. Oon vielä elossa, tässä mä istun ja hengitän, mä hymyilen. Kyllä mä selviän.
Ja vielä ihan pienenä vinkkinä tuleville vaihtareille, älkää rakastuko 8kk ennen vaihtoon lähtöä..
Viimeinen ilta Suomessa kului Weekend-festivaaleilla, jonne sain läksiäislahjaksi poikaystävältä (tai siis enitseltä semmoiselta) lipun, kiitos vielä siitä. Ihan mahtava ilta ja hyvä tapa viettää viimeset hetket Suomessa. Totetutettiin parhaankaverin Ellin kanssa meidän unelma ja hypättiin vielä yhdessä benji-hyppy! Fiilikset sen jälkeen oli ihan uskomattomat, suosittelen!! Benji-hypyn jälkeen olikin ihan sairaan hyvät fiilikset mennä kattomaan Armin van Buurenia. Unta tuli semmoiset puoltoista tuntia, kentällä piti olla kuudelta. Koko tän lähtemisen vaikein osuus olikin se kun käänsin selän perheelle, kahdelle parhaalle ystävälle ja poikaystävälle lähtiessäni turvatarkastukseen. Eihän siinä muuta voinut kun itkeä. Oli varmasti mun elämän hirvein kokemus ottaa ekat askeleet poispäin rakkaimmista ihmisistä. Madridiin lensin suomalaisen Anniinan kanssa, ja voin sano että oli ihan hyvä että mulla oli tukea matkan aikana... :D Fiilikset on edelleen toodella sekavat ja tuntuu että olisin lähössä ihan vähän ajan päästä takasin kotiin. Koko matkan ajan pelkäsin ja olin ihan kauhuissani. Nyt on tosi tyhjä olo kun vihdoin oon täällä. Espanja ei suju enkä osaa ajatella mitään. Ehkä tää tästä jossain vaiheessa rupee sujumaan.
En oo ikinä ollut hyvä esittelemään itseäni, mutta yritetään. Eli olen Venla, 17-vuotias tyttö Helsingistä ja oon siis lähdössä Espanjaan vaihtoon kymmeneksi ja puoleksi kuukaudeksi.
17.8. lauantaina nousen siis lentokoneeseen suuntana ensin Madrid. Madridissa vietän kolme viikkoa kielikurssilla. Kielikurssin jälkeen suuntaan Cadiziin, missä mulla on aivan mahtavan olonen isäntäperhe vastassa. Sain isäntäperheen tiedot jo ajat sitten, mutten sattuneista syistä ole pitänyt niin paljoa yhteyttä heihin kuin mitä oisin halunnut. Onneks mulla on tässä vielä hetki aikaa tutustua mun tulevaan perheeseen!
Mun isäntäperheeseen kuuluu siis äiti, isä sekä 13-vuotias pikkusisko. Perhe vaikuttaa todella mukavalta, enkä oikein malta odottaa heidän tapaamista. Vähän mua hirvittää se, että tuun jakamaan huoneen host-siskoni kanssa. No katsotaan mitä siitä tulee!
Toivottavasti joku teistä innostuu seurailemaan mun blogia! Nyt mulla on niin paljon tekemistä pakkaamisen ja muun kanssa, ettei pidempään postaukseen oikein riitä aika ja mun onkin tästä lähdettävä hakemaan matkalaukkua kellarista :D
