Tyhjä olo ja edessä 315 päivää Espanjassa

Viimeinen ilta Suomessa kului Weekend-festivaaleilla, jonne sain läksiäislahjaksi poikaystävältä (tai siis enitseltä semmoiselta) lipun, kiitos vielä siitä. Ihan mahtava ilta ja hyvä tapa viettää viimeset hetket Suomessa. Totetutettiin parhaankaverin Ellin kanssa meidän unelma ja hypättiin vielä yhdessä benji-hyppy! Fiilikset sen jälkeen oli ihan uskomattomat, suosittelen!! Benji-hypyn jälkeen olikin ihan sairaan hyvät fiilikset mennä kattomaan Armin van Buurenia.
Unta tuli semmoiset puoltoista tuntia, kentällä piti olla kuudelta. Koko tän lähtemisen vaikein osuus olikin se kun käänsin selän perheelle, kahdelle parhaalle ystävälle ja poikaystävälle lähtiessäni turvatarkastukseen. Eihän siinä muuta voinut kun itkeä. Oli varmasti mun elämän hirvein kokemus ottaa ekat askeleet poispäin rakkaimmista ihmisistä.
Madridiin lensin suomalaisen Anniinan kanssa, ja voin sano että oli ihan hyvä että mulla oli tukea matkan aikana... :D Fiilikset on edelleen toodella sekavat ja tuntuu että olisin lähössä ihan vähän ajan päästä takasin kotiin. Koko matkan ajan pelkäsin ja olin ihan kauhuissani. Nyt on tosi tyhjä olo kun vihdoin oon täällä. Espanja ei suju enkä osaa ajatella mitään. Ehkä tää tästä jossain vaiheessa rupee sujumaan.